Joulunodotuksen välipostaus

Joulukuun h-hetkeen on enää viikko jäljellä. Kaikki pakolliset opiskelut on suoritettu ja kevääksi on luvassa pääsykokeisiin luku-urakka. Kevyissä tunnelmissa olen ensimmäisen pääsykokekirjan sivuja aukaissut. Tutustun aihepiiriin lukaisemalla etiikan kirjan lävitse. Kunhan pääosin selviää mistä siinä on kyse. Tarmokkaampi opiskelu jää ensi vuoden puolelle.

Nyt kun on aikaa, niin olen ehtinyt käynnistämään pleikkarin pari kertaa. Postiluukusta tipahti pari viikkoa takaperin Battlefield 4 ps3 versiona. Kokeilin peliä aiemmin demoversiona netissä. Ei olisi kannattanut, sillä ennakkoasenteet peliä kohtaan muuttuivat skeptisiksi. Peli ei vaikuttanut kovin kummoiselta. Mutta nyt kun siihen on oikeasti päässyt tutustumaan, niin onhan se hyvä peli. Pelituntuma on loistava, Bf3 tähtääminen ja ampuminen oli vähän sellaista paukkupatruunoilla ampumista, mutta nyt jokaisesta laukauksesta jää aidonoloisempi tunnelma. Ampuminen muistuttaa inttiajoista, RK:n kivasta poksumisesta. Ainoastaan ruudin haju puuttuu. Tähtäimet on kunnossa, niitä on mukava käyttää. Viholliset naamioituvat kenttiin hyvin, joten niintä on vaikea huomata. Viholliseten spottaustoiminto on parantunut huomattavasti edellisestä pelistä. Pidän myös kenttäsuunnittelusta, joka on miljoona kertaa edeltäjäänsä parempi.
Bäfä 3:sen voi siis melkeimpä unohtaa.

Paketissa odottaa Assasins creed 4, jota tuskin ehdin kauheasti pelailemaan. Jos kevään aikana muutaman kerran kokeilis ja sitten paremmalla ajalla tykittelis loppuun. Sen kuitenkin pelaa lävitse noin kahdessa viikossa.

Tämä kuukausi on aika hyvin plakkarissa, sillä myös kaikki jouluvalmistelut on tehty. Ainoastaan pikku flunssan poikanen on näköjään päässyt iskemään, mutta se ei haittaa koska ei ole jäljellä enää mitään velvollisuuksia mihinkään suuntaan.

Kotivalmisteinen karpalosiideri

Edellisestä valmistamastani omenasiiderierästä tuli erittäin hyvää. Huomioon otettava seikka on se, että maku todellakin kehittyy kuukausissa, eikä viikoissa, ja se todellakin kehittyy parempaan suuntaan koko ajan. Keinomakeuttajia ei tarvita ollenkaan, ne on itseasiassa aika turhia. Luonnollisen kuiva siideri maistuu hyvältä, mutta jos pitää makeammasta siideristä, niin sokerin voi lisätä siinä vaiheessa kun kaataa juoman lasiin. Sokerin lisääminen jälkikäteen lisää juoman poreilua. Sokeri kannattaa sekottaa huolella, muuten se jää lasin pohjalle klimpiksi.

Prosentteja juomassa on reilusti. Puristettuun omenamehuun ei lisätty yhtään sokeria valmistusvaiheessa, mehun luontainen sokeripitoisuus oli selvästi korkea. Hörppäystuntumalta prosentit lienee samoja kuin viinissä.

Omenasiiderierän nimeksi tuli Fat Dog ja tein sille hupailumielessä etiketin. 

Karpalosiideriohje

Tämä on soveltava ohje, joten tämä on ehkä enemmänkin ota tästä opiksi resepti. Kotijuomien valmistuksesta innostuneena päätimme kokeilla myös karpalosiiderin tekemistä. Haimme torilta 10L karpaloita ja 9kg omenoita. 

Eli tarvitset:

- 10L karpaloita (näin paljoa ei todellakaan kannata laittaa)

- 9kg omenoita (aivan liian vähän)

- n. 2kg sokeria

- 250g rusinoita

- paljon vettä

- viinihiivaa

- ison kattilan 

- tehosekoittimen / blenderin

- käymisastian ja muut tilpehöörit, jotka mainittu ensimmäisessä reseptissä

Omenat pilkotaan kuorineen, marjat sellaisenaan, koko satsi keitetään vedessä ja sen jälkeen muussataan tehosekoittimella. Koko setti kaadetaan käymisastiaan sellaisenaan. Muista, että kiehuva vesi räjäyttää lasin, siis räjäyttää sen. Meillä kävi näin, yksi blenderiastia räjähti pitkin keittiötä. Marjamössöä sai putsata katosta ja lattialta. 

Ainiin, tässä vaiheessa täytyy myös sulattaa sokerit, tai ainakin osa sokereista mehumössöön. En usko, että siitä on haittaa, vaikka laittaisi kaikki sokerit kerralla. Teimme kuitenkin ohjeen mukaan, jossa käskettiin laittamaan puolet sokereista tässä vaiheessa mukaan. 

Kaada sitten kaikki ainekset sellaisenaan käymisastiaan. Anna jäähtyä siihen lämpötilaan, että hiiva ei kuole. Tyhmänä menin laittamaan ensimmäisen hiivapussin lähes kiehuvaan veteen, joten arvelimme sen kuolleen. Lisäsimme myöhemmin toisen pussillisen hiivaa varmuuden vuoksi. Ainiin, mukaan tietysti myös rusinat, sillä ne edesauttaa käymisprosessia. Omenan kuoret ja rusinat jo itsessään muodostavat hiivaa, joten netistä onkimani tiedon mukaan mitään ylimääräistä viinihiivaa ei edes tarvittaisi. Varmuuden maksimoimiseksi laitoimme kuitenkin hiivaa vähän runsaanlaisesti.. Ainakin käy hyvin..

Vaihe 2. Mehuseos kävi jälleen reipasta tahtia, joten ensimmäisen parin päivän pulputuksen jälkeen lisäsimme loput sokerit (mä en anna tähän mitään määrää, koska uskon että mitään jälkilisäystä sokerille ei tarvitse tehdä). Juomaseoksesta otettiin yksi kattilallinen, johon sitten hellalla sulatettiin sokerit. Seoksen annettiin jäähtyä jonka jälkeen se kaadettiin takaisin käymisastiaan. Juoma pulputti taas iloisesti pari päivää. En muista poistettiinko mäski tässä vaiheessa vai vasta viikon kuluttua. 

Vaihe 3. Noin viikon jälkeen juoma lapottiin ensimmäisen kerran. Marjamäskiä oli reippaanlaisesti, se pitää poistaa ensin, ennen kun juoman voi lapota. Tsuippa duippa, samalla tavalla kuin omenasiiderireseptissä laitetaan juoma takaisin kaappiin kirkastumaan. 

Vaihe 4. Suosittelen uuden lappoamisen, siitä ei ainakaan ole haittaa. Päin vastoin, juoma ei ole sitten pulloissa niin sameaa. (kts omenasiideri resepti)

Vaihe 5. Juoma pullotetaan. Sokeripalat pulloihin. Ei tarvitse lisätä mitään E330 sitruunahappoa, sillä karpalo on happoa. Pullot kaappiin kirkastumaan. 

Vaihe 6. Pullot kylmäkellariin. Odottelua pari kuukautta ja juoma on valmis. 

Karpalosiideri

Makutesti

Erittäin karpaloista. Karpalon karvaus puskee läpi. Maistuu aika lailla karpalomehulle, maku ehkä aavistuksen pehmeämpi, mutta jälkimaku on kirpeä ja se jää maistumaan suuhun pitkäksi aikaa. Mausta voi ilman muuta joku tykätäkkin ja itsekin tavallaan tykkään. Tosin en pysty juomaan montaa lasillista kerralla. Prosentit tässä juomassa ei tunnu, tai maistamani lasillinen ei ainakaan tunnu yhtään missään (tosin kuin omenasiiderissä). En tullut taaskaan käyttäneeksi ominaispainomittaria prosenttien selvittämiseksi. 

Annan juomalle arvosanaksi 6/10

Kokeilun pohjalta suosittelen: 

- Mehuasemalla puristettu mehu on parasta. Säätää paljon vaivaa eikä maksa paljon. 

- Rahaa säästyy noin 80e, kun poimii marjat ja omenat itse, tai hankkii ne jostain muualta kuin torilta. 

- Karpaloa paljon vähemmän

- Kannattaa valmistaa siten, että omenamehun pohjalle karpalot mausteeksi. Se missä suhteessa kannattaa laittaa, on arvoitus. Uskon karpalon maun olevan melko peittävä. Valmiin omenamehun sekaan kannattaa laittaa karpalot ja rusinat pussukkaan, niin niiden ottaminen pois juoman seasta on helppoa. 

- 2kg sokeria taitaa olla aika vähän, jos haluaa juomasta ns. tunnelman nostattajan. Tosin ohjeen mukaan tästä määrästä pitäisi tulla noin 5% siideriä. Tässä reseptissä mainittu valmistustapa on kannattava, mikäli haluaa itse vaikuttaa juoman alkoholipitoisuuteen. 

Motivaatioteorioiden jaon monimutkaisuus

Olen nyt tuota noin, yrittänyt hahmottaa itselleni eri motivaatioteorioiden jakoa ja niiden sudetta toisiinsa. Tehtävä ei ole helppo, sillä teorioita on paljon ja googlettelemalla niiden jakoperusteitakin näyttäisi olevan useampia. Hahmottelen tähän Pervinin kirjassa esitettyä jakoa, jossa eritellään eri tutkijoiden teoriat.

Työntöteoriat: 

Työntöteorioihin lukeutuu kaikki ne teoriat, joiden mukaan ihminen on viettien ja luontaisten tarpeiden ohjailtavissa.

- Freudin mukaan ihmisen persoonallisuuden kolme eri tasoa id, ego ja super ego tavallaan kilpailevat ihmisen vieteistä. Energiaa antaa libido ja energiaa vie aggressio. Ihminen ei ole itse tietoinen omista motiiveistaan, niihin liittyvät vahvasti myös defenssit (eli kieltäminen, projektio ja tietoinen unohtaminen). Freudin viettejä ovat elämä, kuolema, nälkä, lisääntyminen ja ego.

- Stimulus response teoriaa tutkittiin rotilla. Rotat pidettiin häkissä, jossa oli valkoisia ja mustia alueita. Valkoisella alueella rotat saivat sähköiskuja ja musta alue oli niiden pako paikka. Pelko toimi oppimisen välineenä. Toisessa vaiheessa rottien piti oppia pyörittämään ratasta päästäkseen valkoiselta alueelta mustalle. Lopulta rotat oppivat pyörittämään ratasta jotta saivat portin auki mustalle alueelle.  Eli toimintaa voisi kutsua myös lähestymis-välttämiskäytökseksi.  Keskeinen löydös oli hedonistinen, eli yksilö haluaa välttää kipua ja saavuttaa mielihyvää. Primääriviettejä ovat perustarpeet kuten nälkä ja kipu. Sekundäärivietit taas syntyvät primääriviettien tyydyttämisestä. Esimerkiksi primäärivietti kivun sekundäärivietti voisi olla pelko.

- Murrayn need-press teoria. Need tarkoittaa tarvetta (sama kuin edellä olevissa drive - vietti), jotka voidaan jakaa yllätys yllätys: primääreihin ja sekundaarisiin.  Sitten on tietysti myös piilotetut tarpeet ja suorat ulospäin näkyvät tarpeet. Murray kiinnitti huomiota ympäristöön ja yksilöön. Ihmisillä on erilaisia tarpeita ja motiiveja täyttää tarpeet, myös erilaiset ympäristöt motivoivat ihmistä enemmän tai vähemmän. Esim. sosiaalinen ympäristö motivoi ekstroverttiä eri tavalla, kun introverttiä ihmistä.

-Festingerin kognitiivinen dissonanssi tarkoittaa ihmisen mielen ja ympäristön välissä olevaa ristiriitaa, joka on saatava tasapainotilaan. Eli ympäristöllä on erilainen mielipide kuin ihmisellä itsellään. Otetaan esimerkiksi vaikkapa tietoisuus tupakoinnin vaarallisuudesta. Tutkimuksen mukaan tupakoiva ihminen kokee haitallisen tupakoinnin määrän korkeammaksi, kuin mitä tupakoimattomat sen arvioivat olevan. Tässä on kyse itsehuijauksesta, jossa on merkitystä sillä paljon ihminen polttaa. Tupakoivat uskovat vaarallisen määrän olevan enemmän kuin he itse polttavat. Tupakoivat ihmiset perustelevat tupakan polttoaan uskomuksilla. Esimerksiksi jos he mahdollisesti joskus sairastuvat. keuhkosyöpään, siihen mennessä on jo olemassa jo varmat hoitomenetelmät taudin parantamiseksi.
Toiseksi dissonanssia havainnollistavaksi esimerkiksi Pervinin kirjassa kerrotaan palkkion vaikutuksesta mielipiteeseen. Jos mielipiteen julkilausumasta saatava palkkio on vähäinen, henkilö todennäköisemmin uskoo sanomaansa kuin tilanteessa, jossa mielipiteen julkilausumasta saa merkittävän korvauksen.
Tähän kategoriaan kuuluvat myös erilaiset initaatioriitit: yliopiston pääsykokeet, armeijan simputukset. Mitä hankalampia ja haastavampia ne ovat, sitä sitoutuneempia ihmisistä tulee ko. järjestelmää kohtaan ja sitä parempi ryhmähenki muodostuu.

Vetoteoriat
- Vetoteoriat tarkoittavat asioita, jotka vetävät ihmisiä puoleensa. Hyvät seuraukset vetävät puoleensa ja huonot jutut taas luotaan työntävät. Myös vetoteorioissa on kyse hedonismistä.

- Ihmiset asettavat itselleen päämääriä ja maaleja, joihin he sitten omalla työllään pyrkivät. Mikä vain asia voi toimia ihmisellä tavoitteena. Tavoitteen saavuttaminen tuottaa mielihyvää, kun taas siitä loitontuminen tuottaa stressiä ja mielipahaa. Tavoitteita voi olla useampia ja ne voivat myös olla ristiriidassa keskenään.

- Tavoitteet ovat pyrkimyksiä: saavuttaa iloa ja mielihyvää, aggressiota tai valtaa, kehittää itsetuntoa, kiintymys tai sosiaalinen tuki, välttää ahdistusta tai uhkaa

- Ihmiset työskentelevät tavoitteidensa eteen. Jotta ihmisen persoonaa voisi ymmärtää, on tiedettävä mitkä asiat häntä motivoi. Ihmiset pitävät erilaisista asoista samoin kuin motivoituvat asioista eri tavalla. Tavoitteiden saavuttamiseksi ihmiset käyttävät erilaisia strategioita. Tavoitteisiin liittyy itsensä aktivointi kohti tavoitetta, tavoitteen saavuttamisen ylläpitäminen ja lopulta kun tavoite saavutetaan tai se jää saavuttamatta seuraa lopettaminen (josta sitten taas suunnataan kohti uusia tavoitteita).

Kognitiiviset teoriat

- Kognitiiviset teoriat eivät ole hedonistisia teorioita. Niiden lähtökohtana on ihmisen luontainen aktiivisuus ja kiinnostus ympäristöstä, joka itsessään motovoi ihmisen. Ihmisellä on olemassa tarve erotella eri tilanteita ja toimia niiden mukaan. Tähän liittyy myös tulevien tapahtumien ennakointi.

- Kellyn motivaatioteoriassa ihminen on "aasi" (edellä esiteltiin keppi ja porkkana). Voisi myös ajatella, että ihminen on luonnostaan tiedemies ja kiinnostunut ympäristön asioista. Ihminen laatii ennusteita asioiden tilasta ja pyrkii luomaan asioista suurempia ennusteita. Tämä tosin viittaa hedonismiin, ihminen pyrkisi pääsemään tulevaisuudessa helpommalla. Toisaalta taas ihminen ei viihdy tilassa, jossa kaikki toteutuu ennusteen mukaisesti.

- Dweck on tunnettu implisiittisistä uskomuksista. Tämä tarkoittaa, että ihmisellä on perusolettamuksia itsestään, omista kyvyistään ja asioiden luonteesta. Implisiittisiä uskomuksia on tutkittu koululaisilla heidän suhtautumisestaan huonoihin koetuloksiin. Lapset voitiin jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Niihin jotka uskoivat huonon menestyksen johtuneen huonosta valmistautumisesta, eli itsestä johtuvista syistä ja niistä jotka uskoivat huonon menestyksen johtuneen jostain ulkopuolisesta tekijästä.
Lapset jotka uskoivat oman valmistautumisen vaikuttavan tuloksiin kokivat tehtävät haasteina. Onnistuminen lisäsi luottamusta omiin kykyihin ja epäonnistuminen aiheutti perusteellisempaa yrittämistä.
Tosin lapset jotka uskoivat syyn olevan jostain muusta kuin itsestä johtuva oppivat avuttomiksi. ja kokivat huonomuutta. Lapsien itseluottamus laski.

- Attribuutiomalli on ihmisen tilanteelle antama kausaalinen selitys tapahtumien syistä. Locus of control. Onnistuminen omien kykyjen johdosta. Epäonnistuminen = itsesyytökset.

Itsensätoteuttamisen ja oppimisen teoriat.

- Rogersin teoriassa keskeistä on itsensä toteuttamisen tarve. Persoonallisuus saa sen liikkeelle ja pohjimmiltaan tarve ilmaista itseään kumpuaa evoluutiosta.

- Harlow havaitsi, että apinat ovat motivoituneempia kylläisinä. Hän huomioi, että oppiminen on ihmisen perustarve.

- Maslown tarvehierarkia-malli on minulle entuudestaan tuttu liiketalouden opintojen ajoilta. Ihmisen perustarpeet jaetaan teoriassa seitsemään kerrokseen. Ideana on, että  kun alempi taso on täytetty ihminen voi siirtyä tyydyttämään seuraavan tarpeen. Alimmalla tasolla on turvallisuuden tarve, kun tämä on tyydytetty seuraavaksi tulee hygieniatarve jne. Ylimmällä tasolla on itsensä toteuttamisen, taiteellisuuden tarve. Teoriaa on kritisoitu sillä käytännön elämässä hierarkisuus ei tapahdu Maslown ehdottamalla tavalla. Esimerkiksi äärimmäisen köyhissä olosuhteissa on myös taiteellisuutta.

- Deci & Ryanin mukaan ihminen ponnistelee tavoitteiden eteen koska se on hauskaa. Ihmiset ovat itseohjautuvia ja he motivoituvat sisäisesti asioista. Ihmisen perus tarpeet ovat: kompetenssi, läheisyys ja autonomia.
Tutkijoiden erityinen huomio oli se, että palkkio tekee leikistä työtä. Ennalta odotettavissa olevat palkkiot saatetaan kokea kontrollointina, joten se on "palkitsemisen kätketty kustannus".

- Flow on vitauskokemus, jossa asiat sujuvat optimaalisella tavalla. Oppiminen tuntuu helpolta tehtävän suorittaminen motivoi jatkamaan suoritusta.

Aikaansaamattomuus ja viivyttely

Tämä ei varsinaisesti liity opintoihini, mutta ennen kun jatkan varsinaisen tenttialueen lukemista kuuntelin opintopsykologin Juha Niemisen videon aiheesta viivyttely.

Videolinkki Juha Nurmisen luentoon aiheeseen viivyttely.

Kirjoitan tähän niitä vinkkejä, jotka itselläni toimii erittäin hyvin, kun huomaan viivytteleväni tai en jostain syystä pääse kiinni asiaan.

1. Rentoutan itseni ensin tekemällä hetken jotain muuta. Esimerksiksi nyt kuuntelen viivyttelystä ja kirjoitan samalla tätä blogitekstiä. Saan mukavan vapaaehtoisen tekemisen kautta rauhoitettua itseni kuuntelemaan ja kirjoittamaan. Siirtyminen itse aiheeseen ei tunnu enää niin suurelta harppaukselta.

2. Asetan itselleni alkuun pienen lukutavoitteen. Ihan vaan jotta saisin kiinni lukemisesta ja muistiinpanojen kirjoittamisesta. Kun saan vaikkapa luvusta ensimmäisen kappaleen luettua ja tehtyä siitä muistiinpanot voin pitää pienen tauon. Seuraavaksi asetan itselleni uuden pienen tavoitteen jne. Lopulta huomaan, että olen saavuttanut flown, eli opiskelut sujuvat kuin itsestään ja päin vastoin tekstistä irrottautuminen on vaikeaa, joten flow mun kohdalla useimmiten menee ylikeskittymisen puolelle. Vaikka opiskelu sujuisi, on hyvä suoda itselleen välitunteja, esim tunnin välein.

3. Selaan sisällysluetteloa, lukumateriaalin otsikoita ja aihepiirejä. Voin näin rauhoittaa itseni kertaamaan mielessä nopeasti aihealueiden keskeisiä asioita. Joskus käytän indeksiluetteloa termien kertaamiseen. Toisinaan huomaan, etten muista aiheesta riittävästi voin tehdä nopean kertauksen kirjasta. Joskus tosin saatan jumittua kertaamiseen pitkäksi aikaa, joten on hyvä kerrata mahdollisimman seikkaperäisesti ja nopeasti. Nopea kertaus on hyvä myös siksi, että oppiminen on pitkälti toistamista. Sama asia pitää toistaa noin 17 kertaa, että se jää mieleen.
   3.1 Kertaaminen ei tarkoita "hauki on kala" kertaamista, vaan enemmänkin tiedon pohtimista ja yhdistelyä, omien esimerkkien keksimistä.

4. Kertaan asettamani tavoitteet. Lukutavoitteiden kertaaminen voi olla vaarallista, mikäli on jäljessä aikataulusta, mutta jos on kiinni aikataulussa niin koen tästä olevan hyötyä. Useimmiten kuitenkin ajattelen tavoitteita pitkällä tähtäimellä. Muistelen niitä syitä miksi päätin lähteä opiskelemaan ainetta ja mitä sillä silloin halusin saavuttaa. Pohdin myös miksi asia on minulle tärkeä tällä hetkellä ja mitä hyötyä voin asioiden hyvällä osaamisella tulevaisuudessa saada.

5. Rentoudun tietoisesti. Paineen tai stressin ottaminen siitä, että ei saa opiskelusta otetta ei ainakaan paranna keskittymistä. Toisinaan on hyvä tehdä pitkä lenkki koiran kanssa ja irrottautua ajatuksista. Opiskelun pitää olla mukavaa ja aihesta kuuluu innostua (saako Suomessa sanoa näin opiskelusta?). Liian tiukat lukuaikataulut aiheuttavat minulle enemmän painetta, kuin tuovat hyötyä. Käytän kyllä struktuureita jonkun verran apuna. Lähinnä ennen lukuurakkaa ajattelen, mitä voin tänään vielä tehdä ( käydä lenkillä, salilla, kaupassa)

6. Sulje Facebook ja ampparit. Minulla on paha tapa seurata Facebookin uutisvirtausta ja muitakin uutisointeja liian usein. Edellämainitut ovat melkoisia aikasyöppöjä ja vievät helposti päivässä useita tunteja.

7. Etsi tietoa käsiteltävästä aihealueesta Googlen kautta. Koen saavani paljon hyötyä Googlettelemalla opiskeltavaa aihealuetta ja lukemalla artikkeleita. Sitä kautta saan laajemman näkökulman aiheeseen, samalla voin kyseenalaistaa internetissä julkaistua aineistoa ja verrata sitä siihen mitä tenttimateriaalista aiheessa kerrotaan. Internetartikkelit sisältävät usein paljon eroavaisuuksia kirjan materiaaleihin verrattuna ja usein pohdin lähteiden välistä eroa. Useimmiten pidän internetistä löytyvää tietoa virheellisenä. Löydettyjen virheiden kautta muistan aihealueen paremmin.

8. Luku-urakkaa ei ole pakko suorittaa järjestyksessä. Aloita ennemmin jostain sillä hetkellä enemmän kiinnostavasta aiheesta.

9. Vaihtele opiskelutaktiikkaa. Muistiinpanoja voi tehdä tietokoneella, niitä voi kirjottaa käsin, monisteita voi alleviivailla, miellekarttoja voi piirustella. Aikaavievempää on sarjakuvan piirtäminen aiheesta tai opetusvideoiden luominen. Kuuntelin kerran automatkalla ylepuhe-radiota, jossa aiheena oli muistaminen. Keskeinen teema keskustelussa oli mielleyhteyksien tekeminen erilaisiin asioihin, jossa tehokkaaksi menetelmäksi kerrottiin asiayhteyksien luominen eri vartalon osiin. Esimeksiksi vasempaan jalkaan sijoitan kaikki mahdolliset tiedot motivaatiosta. Ulkoista motivaatiota kuvaa kantapää, kantapäähän kuuluu kaikki ulkoista motivaatiota koskeva tieto. Tämän voi vielä jaotella siten, että esim vasemman kantapään ulkosyrjään kuuluu tietty osa teoriasta ja sisäsyrjään toinen osa. Sitten on varpaat, joihin voi lisätä vaikkapa henkilöiden nimiä. Huomasin tämän olevan tehokas menetelmä, sillä muistan vieläkin että edelliseen tenttiin valmistautuessa vasemman jalan pikkuvarvas oli Allport, seuraava Cattell, seuraava Eysenck, kolmas Mc Rae ja Costa.. Muistan varpaiden avulla paitsi henkilöiden nimet ja myös erittäin hyvin heihin liittyvät teoriat. Kaikenlisäksi vartalomuistisääntö oli hauska tapa opiskella uusia asioita.

Sairastelua ja tenttiin valmistautumista

Enemmän sairastelua kuin lukemista. Ylihuomenna olis persoonallisuuspsykologian toinen tentti ja mä en voi kauhean vahvasti. Ajattelin kuitenkin suorittaa tentin pois alta, koska seuraavaksi pitäisi valmistautua viimeiseen mielenterveyden psykologia-kurssiin. Sain hieman kirjoitettua muistiinpanoja (oikeesti en ole vielä lukenut koko koealuetta läpi :/). Jos tämä tentti menee huonosti, niin takautuvasti voin ajatella syynä olevan huonon valmistautumisen ja sairastelut ennen tenttiä. Sairastelun takia on tullut ihan liikaa taukoa, koska muutenkin on ollut tiukahko aikataulu tähän koitokseen valmistautumisen suhteen.

Tämän lisäksi koko päivän on särkenyt päätä. Olen ottanut tänään 2 kpl 600mg Buranaa, eikä kumpikaan pilleri poistanut päänsärkyä. Tuskissani olen maannut peiton alla potemassa omituista kivistystä. Ruuan jälkeen maistoin palan suklaata ja olo tuntui kohenevan kummasti. Tajusin, että en ole juonut tänään yhtään kahvia. Kupillisen jälkeen olin oitis normaali ja taas opiskeluvalmiuksissa.
Juon kyllä paljon kahvia ja kylläkin lähes säännöllisesti, mutta en arvannut siitä muodostuneen riippuvuutta. Nyt kuitenkin näyttää niin käyneen. Noo, mut ei mulla ole kiirettä vieroittua kahvista. Se on kuitenkin useinmiten aika hyvää ja sopii jotenkin mukavasti aamuihin.

Jotta tämä postaus ei olisi pelkkää surkuttelua, ohessa on kertauksen omaisesti muistelut päivän teemoista:

Tämän päivän opiskeluaiheita olivat (fast rewind):

- Opiskelin tarkemin eri persoonallisuuden piirreteoriat ja kognitiiviset persoonallisuusteoriat. Allport, Cattell, Eysenck, McRae & Costa, Kelly, Rotter, Bandura..
- Allport oli se kaveri joka listasi englannin kieliset persoonallisuutta kuvaavat sanat ja yhdisteli niitä. Sanoja oli jotain 4000kpl. Näistä hän jaotteli ihmisen persoonallisuuden piirteet kolmeen tyyppiluokkaan: kardinaalipiirre, keskeiset piirteet ja toissijaiset piirteet.
- Cattell käytti faktorianalyysia ja kehitti 16PF-persoonallisuustestin (nelijän piirteen kimppuyhdistelmistä 16 erilaista). Käytti faktorianalyysia tutkiessaan piirteitä.
- Eysenckillä on vain kolme piirrettä introvertti-ekstrovertti, neuroottisuus ja psykoottisuus. Käytti myös faktorianalyysiä, mutta Cattellista poiketen tyypittelyyn.
- Mc Rae & Costa kehitti FFM:n, eli viiden persoonallisuuspiirteen faktorin: ekstraversio, neuroottisuus, tunnollisuus, avoimuus uusille kokemuksille, sekä sovinnollisuus. Teoria on tällä hetkellä suosituin ja sen tueksi on löytynyt viisi erilaista todistetta: 1. Geneettiset, biologiset löydökset (serotoniini, dopamiini, geenialueet) 2. Itsearviointi, vertaisarviointi 3. ainakin länsimaisessa kulttuurissa sopii useampaan eri kulttuuriin 4. persoonallisuushäiriödiagnooseista tukea piirteiden olemassaololle, eli tietyistä piirrekimpuista voi johdatella persoonallisuushäiriötä vaikka piirrearviot eivät ole sairauksien erotusdiagnostisia työkaluja. 5. Piirteiden ennustettavuus esimerkiksi töissä

- Kognitiiviset persoonallisuusteoriat taas panostavat enemmän ihmisen käytöksen tilannesidonnaisuuteen ja sosiaaliseen oppimiseen
- Banduran sosiaalis-kognitiivisen oppimisen teoriassa lapsi saa mallia ja tukea toiminnalleen seuraamalla vanhempiensa esimerkkiä. mm. Bobo-nuken moukarointitesti.

...seuraavaksi jatkan motivaatioteorioiden kimpussa. Niistä olen aiemmassa postauksessani vähän jo kirjoittanutkin Olo tosin tuntuu vähän kuumeiselta ja kirjoitusvirheitäkin näyttäisi vilisevän tekstissä liiaksi asti.

Tavoitteiden asettamista ja itsemuistuttelua

Viime päivät olen lukenut kovasti toiseen persoonallisuus psykologian tenttiin. Nyt lukemistona on siis Pervinin The science of personality. Aihealue on kirjoitettu edeltävää kirjaa seikkaperäisemmin ja kiinnostavammin. Uppoutuisin mielelläni seuraavaksi kuukaudeksi kirjan pariin ja opettelisin sen huolella, mutta aika ei nyt anna periksi. Koe on jo reilun viikon päästä. Minulla on kiire saattaa perusopinnot joulukuun puoliväliin mennessä, sillä silloin loppuu opiskeluoikeus. Persoonallisuustentin jälkeen on kolme viikkoa aikaa lukea mielenterveyspsykologian aiheet läpi. Olen vähän hakenut syksyn mittaa tuntumaa aiheeseen, sillä lähihoitajaopintojen suuntautumisopinnoissa on koko syksy käsitelty mielenterveyttä.

Täytyy siis suhteellisen reippaassa tahdissa tehdä muistiinpanot Pervinin kirjan pääluvuista ja toivoa parasta. Kirja on englanniksi, joten sen lukeminen ja ymmärtäminen on hieman hitaampi prosessi. Tähän mennessä olen "haaskannut" aikaani vain lukemalla kirjaa tekemättä muistiinpanoja. Tänään täytyy päästä hyvälle alulle muistiinpanojen suhteen. Olen kirjoittamisen ja aktiivisen pohtimisen ollut omalla kohdallani avain tiedon omaksumiseen. Voisin jokus kirjoittaa omista oppimismenetelmistäni, tai uskostani niihin menetelmiin joiden uskon vaikuttavan eniten uuden tiedon omaksumiseen (note to self).

Mulla ei ole hirveästi kokemusta englannin kielisestä materiaalista, joten opiskelumenetelmät eivät ole välttämättä kaikkein tehokkaimmat. Psykologian sanasto on vielä vähän hakusessa, vaikkakin sieltä melko hyvin voi poimia tuttuja asioita. Verkkoluentomateriaalissa on "onneksi" paljon kankeita anglismeja. Niitä on ärsyttävä lukea, mutta toisaalta se helpottaa englanninkielisen materiaalin opiskelua.

Ajattelin kirjoittaa tänään jostain psykologian osa-alueesta. Eilen luin koko päivän kognitiivisen oppimisen teorioita. Mutta ajattelin tällä kertaa kirjoittaa muutamasta käsitteestä, joiden avulla luomme itsellemme tavoitteita ja jotka auttavat meitä saavuttamaan niitä.

Minäpystyvyys (self efficasy) = Minä pystyvyydellä tarkoitetaan kykyä selvitä erilaisista haastavista tilanteista uskomalla omiin kykyihin. Positiiviset minäpystyvyys arviot saavat meidät yrittämään suurempia asoita, mihin realistisen arvion mukaan kykenemme. Toisinaan minäpystyvyysuskoa on liikaa ja toisinaan sitä voi olla liian vähän. 

Minäpystyvyysarviot ovat tehtäväkohtaisia. Arvelemme onnistuvamme toisissa tehtävissä paremmin ja toisissa huonommin. Tällä uskomuksella voi olla suuri merkitys siihen, miten tulemme tehtävässä onnistumaan. Tehtäväkohtainen motivaatio nousee, mikäli uskomme menestyvämme tehtävässä. Motivaatio ja usko omiin kykyihin saa meidät yrittämään ja työskentelemään onnistumisen eteen. 

Toisinaan voimme uskoa omiin kykyihimme liikaa, näin ollen emme välttämättä tee töitä riittävästi tavoitteen eteen ja epäonnistumme. Myös ns. uskonpuute johtaa epäonnistumiseen, sillä mikäli lähtökohtaisesti ei usko onnistumiseen, siitä useimmiten seuraa alisuoriutuminen tai epäonnistuminen. Omilla uskomuksillamme luomme itseään toteuttavia ennusteia.  

Minäpystyvyyteen vaikuttavat: ajatukset, tunneilmasto, motivaatio ja suorituskyky

Teorian isä on Albert Bandura ja minäpystyvyys on osa hänen sosiaalis-kognitiivista teoriaansa.

Tavoitteiden asettamisesta kohti maalia

Saavuttaaksemme pitkän tähtäimen tavoitteen tarvitsemme useaa eri tekijää, jotka vaikuttavat siihen miten tulemme tavoitteessa onnistumaan. Koska usko omiin kykyihin ei ole vielä itsessään tie menestykseen, tarvitaan tavoitteen saavuttamiseen myös muita yhtä merkityksellisiä tekijöitä.  

Motivaatiomme lisääntyy tehtävän aikana, mikäli saamme palautetta harjoittelun ohessa. Motivaatiotekijät taas laskevat, mikäli emme saa palautetta ollenkaan. Ajatellaan vaikka kilpaurheilijoita. Treeneissä saatu motivaatio auttaa urheilijaa antamaan itsestään enemmän yksittäisessä treenissä. Samalla hän todennäköisemmin antaa harjoituksissa kaikkensa, jotta kilpailuissa menisi hyvin. Mikäli urheilijalla ei ole valmentajaa tsemppaamassa harjoitusten aikana, hän todennäköisesti harjoittelee puoliteholla, jättää tärkeitä harjoituksia välistä ja saattaa matkalla unohtaa tulevat kilpailut kokonaan. 

Minäpystyvyydellä on tärkeä rooli urheilijan suoriutumisessa harjoittelukaudesta. Kun urheilija uskoo kykyihinsä ja mahdollisuuteensa voittaa tavoitteeksi asetetut kilpailut, hän tekee töitä saavuttaakseen tavoitteen. Pelkän minäpystyvyyden lisäksi tarvitaan realistista palautetta siitä mitä pitää vielä tehdä saavuttaakseen tavoitteet. Sillä epärealistinen suhtautuminen (tai usko) omiin taitoihin taas johtaa huonoon suoriutumiseen. Itseen pitää siis uskoa paljon, mutta ei liikaa. Uskon pitää olla optimaalisesti oman tämän hetkisen suorituskyvyn yläpuolella. Usko siihen mihin tulen tulevaisuudessa pystymään. 

Tulevaan onnistumiseen vaikuttavat myös odotukset tuevasta menestyksestä. Opetellessamme uusia taitoja meille syntyy käsitys omasta osaamisen tasosta. Aikaisempi menestys kilpailuissa antaa urheilijalle viitteitä siitä miten tulevissa kilpailuissa hän voisi menestyä. Tämä on siis realisista tietoa tämän hetken tasosta ja siitä mitä osa-alueita urheilijan tulee harjoitella lisää menestyäkseen tulevissa kilpailuissa paremmin. Harjoituskaudella on siis harjoiteltava aikaisemmassa kilpasuorituksessa ilmenneitä heikompia osa-alueita.

Oletetaan, että urheilijan kilpailut on vasta puolen vuoden päästä. Urheilijan menestys tai tappio siis odottaa vasta pitkän aikavälin kuluessa, mutta hänen on pysyttävä motivoituneena harjoitteluun koko tuo aika. Harjoittelusta ei välttämättä jaeta samanlaisia palkkioita mitä kilpailusta itsestään saa. Itsemuistuttelu auttaa pitämään tavoitteesta kiinni heikkoina hetkinämme. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kokee jossain vaiheessa hetkittäin epäuskoa onnistumiseen tai kyseenalaistaa tavoitteen tärkeyden. Näinä hetkinä on tärkeää palauttaa mieleen ne tekijät, jotka alunperin saivat ihmisen motivoitumaan tavoitteen saavuttamiseksi.  

Eli tehtävässä menestymiseen vaikuttavat: odotukset, palaute, tieto siitä mitä tavoitteen onnistuminen edellyttää ja uskoa itseen (eli minäpystyvyys).

Päivän oppi: Coping

Päivä on mennyt Copingin, eli selviytymiskeinoja kerratessa. Metsäpellon kirjassa Copingia käsitellään kognitiivisesta lähestymistavasta käsin, joten kaikenmaailman psykoanalyyttiset tiedostomattomat defenssimekanismit jäävät tässä kirjoituksessakin huomioimatta.

Tässä tapauksessa selviytymiskeinoilla viitataan stressistä selviämiseen. Selviytymiskeinot ovat joustavia ja tilannesidonaisia. Meillä ei lähtökohtaisesti ole tiukkoja vakiintunteita tapoja käsitellä stressitilanteita, mutta iän karttuessa valitsemme mielellämme parhaimmaksi kokemiamme selviytymiskeinoja. Ikävä todeta, että valitsemiemme selviytymiskeinojen käyttö ei aina johda positiiviseen lopputulokseen.  Lopputulema voi onnistumisen sijaan olla myös mitätön tai sillä voi olla kielteisiä vaikutuksia.

Selviytymiskeinojen käyttö on moniuloitteinen prosessi. Siihen vaikuttaa yhtälailla ympäristön vaatimukset, omat käytettävissä olevat voimavarat ja persoonallisuuden taipumukselliset piirteet (temperamentti ja luonteen piirteet). Koska selviytymiskeinot eivät lukeudu periytyviksi piirteiksi, voimme opetella eri menetelmien käyttöä tietoisesti. Esimerkiksi kognitiivis-behavioristisen psykoterapian avulla.

Coping-teoriat 

Lazarus sai aikaan merkittävän käänteen stressitutkimuksessa julkaistessaan Psychological stress and coping process -kirjan 60-luvulla. Suurin Lazaruksen tuoma havainto oli se, että ihminen on aktiivinen stressin käsittelijä. Ihminen pyrkii selviämään voimavarat ylittävästä stressistä kognitiivisin ja behavioraalisin menetelmin. Ihminen pyrkii tietoisesti: vähentämään stressiä, sekä hallitsemaan tai sietämään voimavaroja kuluttavia tekijöitä (voivat olla sisäisiä tai ulkoisia).
Lazaruksen mukaan ensimmäiseksi pohdimme onko koettu stressi haitta, uhka vai mahdollisuus. Tämän jälkeen voimme valita siihen käytettävän selviytymiskeinon. Selviytymiskeinot jaetaan tunnesuuntautuneisiin ja ongelmasuuntautuneisiin strategioihin. Ongelmasuuntautuneiden keinojen valinta todetaan teoriassa tehokkaimmaksi keinoksi, sillä se sisältää aktiivisen tietoisen pyrkimyksen selvittää tilanne. Koemme, että vallitseva tilanne on ratkaistavissa.
Tunnesuuntauteet keinot ovat teorian mukaan huonompi vaihtoehto. Ne pitävät sisällään itsesyytökset, tunteiden voimakkaat purkaukset (vihan purkaukset, aggressiivisuus yms.), tilanteen välttelyn ja etäännytyksen, mutta myös tuen etsinnän.

Lazaruksen teoriassa ei kiinnitetä niin huomiota pitkään jatkuneeseen stressiin eikä selviytymiskeinojen tehottomuuteen. Hän ei myöskään kiinnittänyt huomiota vaikeiden elämäntilanteiden käsittelyn vaikuttavan ihmisen elämään kokonaisvaltaisemmin. Tätä voisi kuvata lausahdus "se mikä ei tapa, vahvistaa."
Folkman oli Lazaruksen oppilas, joka jatkoi hänen työtään kiinnittäen huomiota juuri näihin puutteisiin.  Folkman liitti Lazaruksen teoriaan merkityskeskeiset selviytymiskeinot.
Merkityskeskeiset selviytymiskeinot vahvistavat myönteisiä tunteita. Siten ne tukevat ongelma- ja tunnesuuntautuneiden selviytymiskeinojen ylläpitoa. Merkityskeskeisillä selviytymiskeinoilla on viisi merkitystä:

1. Etujen ja myönteisten asioiden löytyminen, "ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin"
2. Etujen ja myönteisten asioiden itsemuistuttelu, muistellaan aikaisemmin löydettyjä hyviä puolia
3. Tavoitteiden sopeuttaminen, elämässä ei ihan aina onnistu ja uusien suuntien etsiminen on välttämätöntä
4. Prioriteettien uudelleenjärjestely, pitkittyneessä stressissä täytyy miettiä uudelleen mihin kaikkeen voimavarat riittävät
5. Myönteisten merkitysten lisääminen arkisiin tekoihin "arjen pienet hyvät uutiset"

Koherrenssi

Koherrenssin tunteella tarkoitetaan elämänhallinnan tunnetta. Elämänhallinnan tunne erityinen siitä, että se kypsyy pysyväksi piirteeksi aikuisiässä. Koherenssi on pysyvä, kokonaisvaltainen hallinnan tunne, jonka avulla jäsennämme kokemaamme ympäristöä. Koemme sisäisen ja ulkoisen ympäristön ennustettavana ja tunnemme, että asiat todennäköisesti sujuvat. Koherenssi on avain menestykselliseen stressinkäsittelyprosessiin. Se millainen koherenssi on, siihen vaikuttaa perimä ja ympäristön yhteisvaikutus. Koherenssista voi erottaa kolme osa-aluetta:
1. Ymmärrettävyyden tunne: löydämme ympäriltämme loogisia asiayhteyksiä, osaamme tulkita ympäristön tapahtumia
2. Hallittavuuden tunne: uskomme että voimme vaikuttaa tapahtumiin. Näemme tilanteet kuitenkin realistisesti ja hallintaan sisältyy myös avun pyytäminen tarvittaessa
3. Mielekkyyden tunne. Motivaatio on tässä tärkeässä osassa. Kykenemme näkemään vaikeat tapahtumat mielekkäinä ja haasteellisina. Mielekkyys on liikkeelle paneva voima.

Koherenssista on myös eroteltavissa yleisen kestokyvyn voimavarat. Voimavaroilla tarkoitetaan niitä tekijöitä, jotka osiltaan myös vaikuttavat siihen miten koemme stressin (negatiivisena, neutraalina, positiivisena). Tällaisia voimavaroja ovat muun muassa varallisuus, älykkyys, sosiaalisuus ja uskonto.
Koherenssin ja voimavarojen välinen suhde on dynaaminen. Koherenssi voi tuottaa niitä lisää tai päinvastoin. Yleisen kestokyvyn voimavaroja voidaan käyttää apuna stressitilanteissa, esim turvautua ystävien apuun.

Optimistisuus

Selviytymiskeinojen yhteydessä Metsäpellon kirjassa Meitä on moneksi mainitaan myös optimistisuus. Optimistisuudella koetaan olevan yhteys terveyteen ja hyvinvointiin. Optimistisuus on yleistynyt tapa suhtautua elämään ja tulevaisuuteen positiivisesti. Pääosin optimistisuus on peritty ja ympäristön yhteisvaikutuksen muodostama pysyvä piirre, mutta juuri ympäristön tapahtumat saattavat muuttaa optimistisuuden tasoa.

Epäonnen sattuessa optimisti turvatutuu usein sopeuttaviin tunne- ja merkityskeskeisten selviytymiskeinojen käyttöön. Pessimisti taas käyttää useammin passiivisia tunnesuuntautuneita selviytymiskeinoja. Tämä selittää optimistin ja pessimistin eroa juuri selviytymiskeinojen kohdalla.

Optimismi antaa energiaa ja vaikuttaa kykyyn kohdata vaikeuksia ja ylittää ne.

Ja sitten off topic..

Siinä se koko päivä taasen vierähti. Huomenna luen vielä viimeiset kertausket koealueesta ja menen suorittamaan kokeen pois elämän tieltä. Sitten opiskelenkin persoonallisuutta vähän syvemmältä Pervinin kirjan muodossa, jossa pikaisten selausten perusteella käsitellään samoja aihealueita paljon laajemmin.
Metsäpellon kirjaa on ollut mukava lukea, koska se on suhteellisen helppolukuista. Toisinaan minua häiritsee sen pintapuolinen viittaus melko suuriin teorioihin. Koska kirja ei keskity selittämään termejä auki, se jättää paljon tulkinnan varaa teorioiden ymmärtämiseen. Tästä syystä saatan ymmärtää jotkin osat hieman eri tavalla kuin ne on tarkoitettu ymmärrettäväksi. Tällaisia ajatuksia kirja minussa herätti.
Nyt ajattelin uhmata sadetta ja mennä koiran kanssa lenkille.

Meksikolainen sipsisalaatti

Kävin eilen lähikaupassa ennen salille menoa ja ovella muistin, etten ollut syönyt päivällä vielä yhtään mitään. Samaisessa kaupassa sijaitsee Mäkki, joten ajattelin poiketa pikaruualle. Koska olin menossa salille ajattelin ettei hampurilaiset olis nyt paras vaihtoehto näläntunteen siirtämiseen. Päätin ostaa fajitas mikälie salaatin. Maksoin salaatista siis 8 euroa (okei, 7,95), pelkästä salaatista. Maksan kyllä mielelläni hyvästä ruuasta mutta nyt saamani tuotteen hinta-laatusuhde tuntui kusetukselta. Tyhmä maksaa. Esimerkiksi sellainen oranssin keltainen huoltamoketju myy lähes mihin tahansa vuorokauden aikaan noutopöytää kymmenellä eurolla, joka sisältää alkusalaatit, pääruuan, juomat ja jälkiruoka kahvin. Siis kaksi euroa hintaa päälle ja saat parempilaatuista settiä ja niin paljon kuin jaksaa syödä.

Hyvän tovin kuluttua tilauksesta mun eteen kiikutetaan ruisleipäpaketin näköinen pikkuinen pahviloota. Okei, on varmasti parempi kuin ne muoviset kulhot ympäristön kannalta. Mutta sisältö ei ihan vastannut odotuksia. Siellä oli jäävuorisalaattia, maissipaloja, jauhelihapihvipaloja, natsoja, jotain kastiketta ja pari punapapua. Maistelin suolan ja ehkä etikan makua suussani koko kauppareissun ajan, nälkäisenä. Ajattelin, että mitä vittua? Mä teen ton setin ite.

Yleensä mä en kauheasti kokkaile, mutta saatavilla olevat elintarvikkeet tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän kuraa. Olen nyt parissa kotikokeilussa huomannut, että itse tehty on paljon parempaa. 

10 min Fajitassalaatti

1 pussi natsoja

1 rasia jauhelihaa

1 jäävuorisalaatti

1 purkki punapapuja chilikastikkeessa

1 purkki maissia

1 cheddarjuusto

1 jotain muuta juustoa

Tää on niin älyttömän helppo tehdä ja aikaa koko settiin menee maksimissaan kymppi. 

Jauhelihaan sotkin yhden kanamunan, fiiliksen mukaan papuja, maustoin aromatilla, 3 valkosipulin kynttä ja päälle vähän vehnäjauhoja. Sekottelin ja paiston pannulla epämääräisiksi möykyiksi.

Tässä siis kaikki ainekset mitä salaattiin sopivaan jauhelihapihviin riittää. Koostumuksen ei tarvitse olla liian kiinteä ja pihvimäinen, joten mureneva versio riittää hyvin. Taisin heittää mausteeksi vielä hieman grillimaustetta. 

Lihat paistui ja sekottelin sillä välin muut ainekset salaattikulhoon.. 

Juustot oli aika helppo viipaloida. Kaapista löytyi goudajuustoa tuohon päälle (miten kuvat saa käännettyä?)

Ja lopuksi sotkin vielä jauhelihat sekaan. Kaapista löytyi eilistä itse tehtyä valkosipuli-yrtti-smetanaa, jokä kävi maukkaasta salaattikastikkeesta. 

Lopputulos: hyvää salaattia, paljon enemmän ja edullisemmin.

Onneksi tuli käytyä eilen pikaruokaravintolassa. :) 

Päivän oppi: tunteiden säätely

Ei kauheen vahvasti tää päivä ole lähtenyt käyntiin. Aamulla unohdin hammashoitokäynnin, ja muistin asian tietysti vasta juuri ennen ko. hoitajan soittoa. Hammashoitelut jatkunee kuitenkin torstaina. Muutenkin siinä missä eilen vietin ylikeskittyneessä tilassa opiskellen ahkerasti koko päivän, tänään olen saanut taistella keskittymisen puolesta (opiskeluiden lopettaminen tekee tuskaa illalla kun pitäisi mennä nukkumaan). Kaikenmaailman sijaistoiminnot vievät uskomattoman paljon aikaa. Keskittyminen on hiponut lähellä nollaluokkaa. Lukiessa ajatukset harhailee, saatan viettää tunteja yhden kappaleen kanssa pystymättä keskittymään tekstin sisältöön. No yhtä asiaa olen tänään yrittänyt kertailla koko päivän, nimittäin tunteidensäätelyä. Tein omista muistiinpanoistani itselleni kännykkävideon. Sain itseni keskittymään kivasti videon tekemiseen ja itseni opettamiseen. Nyt ajattelin kirjoittaa tänne kuvitteelliselle yleisölleni tiivistelmän keskeisistä asioista. Lähteenäni on edelleen Metsäpellon kirja Meitä on moneksi. Kirjoituksessani toistelen termejä, jotta ne jäisivät paremmin mieleeni.

Mitä tunteiden säätely on? 

Tunteiden säätelyllä tarkoitetaan fysiologisia prosesseja (verenpaine nousee, sydämen syke), sisäisen tunnetilan syntyä (rakkaus, raivo), sekä kykyä säädellä tunteiden kestoa, intensiteettiä ja mahdollisuutta muuttaa niitä tietoisesti. Tunteiden säätelyä luonnehditaan dynaamiksesksi ja joustavaksi, joten käsittelytavat ovat tilannesidonnaisia. Voimme siis tietoisesti harjaannuttaa tunteiden säätelystrategioitame, elämän saatossa säätelystrategiat vakiintuvat ja niistä tulee meille suhteellisen pysyviä tapoja reagoida eri tilanteisiin. Säätelyn pohjalla vaikuttavat synnynnäiset taipumukselliset piirteet, temperamentti. Biologisesti tunteiden säätely voidaan määrittää isoaivojen otsalohkon ja limbisenjärjestelmän amygdalan yhteistyöksi. Aivoista on löydetty serotoniinin säätelygeeni, erityisesti 5HTTLPR-alue, joka osallistuu tunteiden säätelyyn.

Tunteiden säätely voi onnistua tai epäonnistua. 
Onnistuessaan tunteidensäätely on helppoa ja se ei kuormita meitä fyysisesti eikä psyykkisesti. Voimme käsitellä tunteita joustavasti ja avoimin mielin, tunteisiin liittyvää käyttäytymistä ei koeta häiritseväksi. Onnistunut tunteidensäätely ei laukaise stressiä. Epäonnistunut tunteidensäätely taas saa meidät unohtamaan tilanteen asettamat vaatimukset. Ajatusten ja toiminnan hallinta pettää, josta seuraa tunteiden vallassa toimiminen tai tietoinen yritys tukahduttaa tunteet. Tästä voi helposti keksiä elävän elämän esimerkkejä. Epäonnistunut tunteisensäätely voidaan jakaa yli- ja alisäätelyyn. Tunteiden ylisäätelyllä tarkoitetaan tilaa jossa henkilö on estyneessä tilassa eikä välttämättä tunnista omia tunteitaan, eikä osaa niitä välttämättä sanallistaa. Tunteiden alisäätelyssä taas henkilö on niin kiihdyksissä ettei hän hallitse sanomisiaan. Tunteet kuormittavat henkilöä, sekä tunteiden muuttaminen on vaikeaa.

Tästä lähdin pohtimaan tarkoitetaanko tällä tunteiden ali- ja ylisäätelyllä tilannesidonnaisia, vai vakiintuneita tapoja käsitellä tunteitakuormittavia tilanteita (duodecim lehden nettiartikkeli vahvisti pohdintani, linkki alla). Mielestäni tällä tarkoitetaan nimenomaan luonnollista tilaa, eli tilanteita jotka saattavat sattua meidän jokapäiväisessä elämässämme. Meillä on vakiintuneita tapoja käsitellä henkisesti painostavia tilanteita, mutta elämässä useimmiten tulee eteen myös uusia tilanteita, joihin emme osaa etukäteen varautua. Tilanteet saattavat toisinaan yllättää ja tunnetilan hallinta pettää, tunteet tulevat ns. yli ja niihin virinneisiin tunteisiin pitäisi sitten reagoida jotenkin. Aloin pohtimaan omassa elämässäni tilanteita, jolloin olen kohdannut tunteiden alisäätelyä. Ainakin hautajaisissa olen kokenut tilanteen kun surun tunne on päässyt valloilleen ja minun on täytynyt poistua tilasta rauhoittumaan. Ylisäätely taitaa olla kohdallani harvinaisempaa, tai en ainakaan nyt pysty muistamaan yksittäistä tapahtumaa jossa olisin ylisäädellyt tunteitani. Toisaalta olen hyvä nimeämään tunteita ja sanallistamaan niitä, joten minulla tunteiden alisäätely taitaa olla luontaisempi tapa toimia tunteita kuormittavissa tilanteissa.

Tunteiden säätelyn lähikäsitteet

Tunteiden säätelystä voidaan erottaa sen lähikäsitteet osittain limittäisiksi ja osittain itsenäisiksi käsitteikseen. Nämä ovat: tunnetilan säätely, itsesäätely, itsehallinta ja selviytymiskeinot.

Tunteiden säätely kuuluu tunnetilan säätelyn alle. Tunnetilan säätely kattaa lyhytkestoisten ja voimakkaiden tunteiden säätelyn, sekä pitkäkestoisten ja mietojen tunteiden säätelyn.
Itsesäätelyllä tarkoitetaan tunnekokemuksen säätelyn muotoja, jotka liittyvät tunneilmaisuun ja käyttäytymisen muokkaukseen. Esimerkiksi kun itsesäätelemme jotain negatiivista tunnetta saatamme hellittää itsesäätelyä jostain toisesta itsesäätelyä vaativasta asiasta. Joten seurauksena voi olla esimerkiksi juopottelu tai liiallinen syöminen. Lähtöajatus tässä luultavasti on se, että päätämme kuinka paljon alkoholia juomme, ja negatiivisen kuormittavan tunnelatauksen sattuessa menetämme tämän hallinnan (tietoisesti tai tiedostamatta). Tässäkin on sellainen tunne etten ihan saa koppia itsesäätelystä. En oikein keksi oman elämän esimerkkiä koska näin olisi käynyt. Ehkä jonkun eron yhteydessä(?). Olen käsitellyt eroa juoksemalla tavallista enemmän ulkona.
Itsehallinta on taasen itsesäätelyä joustamattomampi käsite. Itsehallinta tarkoittaa itsensä hillintää ja tietoista tunne-elämän pidättäytymistä.  Tästä tulee mieleen lähinnä vanhemman sukupolven taipumus hillitä tunteet, käsitääkseni nykykulttuurissa taas tunteiden näyttäminen julkisesti on sallittua (BB-Nikot sun muut).
Selviytymiskeinot tarkoittavat myös hieman eri asiaa, kuin tunteiden säätely. Selviytymiskeinot ja tunteiden säätely ovat hierarkisessa suhteessa toisiinsa. Tosin kyse on eri asioista, sillä selviytymiskeinoissa ei välttämättä tarvita tunteita ollenkaan (kartan ostaminen kaupasta vieraassa kaupungissa). Tunteiden säätely on enemmän omakohtaista tulkintaa ja tunnekokemuksen säätelyssä merkitsee enemmän aikaisemmat tunnekokemukset. Erotuksena on myös tunneilmaisu, tunteen fysiologiset prosessit sekä myönteisten tunteiden säätely. Näitä selviytymiskeinot eivät pidä sisällään.

Tunteiden säätelystrategiat

Vuosituhannen vaihteessa on tutkittu paljon tunteiden säätelystrategioita. Tähän kirjoituksen loppuun ajattelin vielä nopeasti tiivistää Metsäpellon kirjassa mainittujen tutkijoiden löydöksiä, tai miksi niitä nyt voisi kutsua.

Parkinson ja Totterdellin mukaan tunteiden säätelykeinot ovat yksinkertaisia. Ne jakautuvat kognitiivisiin ja behavioraalisiin keinoihin. Kognitiivisia tapoja on järkeillä ja etäännyttää tunteet, jotta niitä olisi helpompi käsitellä. Behavioraalisia keinoja taas on tunteiden unohtaminen vaikkapa liikunnan avulla, tunteet voi purkaa myös kirjoittamalla niistä päiväkirjaa. Tunnistan itsessäni nämä molemmat tavat selvittää haastavat tunnetilat. Tilanteista pyrin ensimmäisenä etäännyttämään tunteet ja pohdin niitä järkeillen mistä mikäkin voisi johtua. Näin pystyn ajattelemaan tilannetta muultakin kuin vain omalta kannaltani. Liikunnan avulla pääsen helposti irti alavireisestä tunnetilasta.

Brenner ja Salovey ajattelivat, että tunteiden säätelykeinot ovat ulkoinen ja sisäinen, sekä sosiaalinen ja yksityinen. Ulkoinen keino voisi olla vaikkapa liikunta ahdistuksen lievittäjänä. Ulkoinen keino siis muuttaa ihmisen käyttäytymistä. Sisäiset keinot taas muuttavat ihmisen sisäistä kokemusta. Jos mieli on hyvin surullinen, tunnetilaa voi yrittää korjata ajattelemalla positiivisia asioita. Ne voivat olla muita, kuin tunnetilan aiheuttajan positiivisia puolia. Sosiaalinen tapa taasen nimensä mukaisesti kertoo murheiden unohtamista ihmisten seurassa. Yksinäinen taas itsekseen olemisen avulla. Nämä kaikki tuntuvat aika loogisilta ja löydän helposti jokaiseen esimerkin omasta elämästäni.

Gross taas ajatteli tunteiden säätelyn tapahtuvan ennen tunteen viriämistä ja sen jälkeen. Ennen tunteen viriämistä voimme siirtää tarkkaavaisuuden pois sen aiheuttamasta kohteesta. Muistan tästä esimerkin armeija-ajoilta joltain leiriltä, kun sain oman negatiivisen tunneryöpyn unohdettua juuri ennen sen puhkeamista siirtämällä ajatukset muihin toimiin. Tämän taktisen siirron jälkeen voimme arvioida tilannetta uudestaan käyttäen kognitiivisia menetelmiä. Tunteen viriämisen jälkeen käytämme reaktiosidonnaisia strategioita. Pyrimme niillä muuttamaan fysiologisia reaktioita, tunneilmaisua ja tunnekokemusta. Muistan epäonnistumistilanteita tässä tunnetilan muuttamisessa sen jälkeen kun tunnetila on ottanut minussa vallan. Muistan kuinka vaikeaa sitä on lähteä enää muuttamaan siinä vaiheessa. Itsensä rauhoittaminen ei välttämättä joka tilanteessa ole ihan helppoa. Sen jälkeen olen yleensä tarvinnut jonkun aikaisemmista strategioista tyynnyttämään itseni.

Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan tunteiden säätelykeinoja on tutkittu niiden pitkäaikaisten seurausten valossa. Terveyskäyttäytymiseksi määriteltävien tunteidensäätelykeinojen käytöllä voi olla suotuisia tai epäsuotuisia seurauksia. Suotuisiin keinoihin lukeutuu mm. liikunta. Epäsuotuisaa terveydelle haitallista on tunteiden säätely mm. alkoholin ja tupakoinnin avulla, sekä psyykeen kannalta negatiivisten asioiden vatvominen ja tunteiden tukahduttaminen. Suotuisuus ja epäsuotuisuus on myös riippuvainen siitä kuinka monipuolisesti tai yksipuolisesti näitä keinoja käyttää.

Tunneälystä

Tunneälyä pidetään piirretyyppisenä. Se on tunnepitoisen tiedon havaitsemiseen ja ymmärtämiseen tarvittava kognitiivinen kyky. Siihen kuuluu kyky tunnistaa ja ilmaista omat tunteet sekä tunnistaa toisten ihmisten tunteet tarkasti. Se on myös kuku käyttää tunteita ongelmanratkaisussa ja luovuutta vaativissa tehtävissä. Tarvitsemme tunteita ajatuksien tueksi. Koska tunneälykäs ihminen osaa lukea ja tulkita omia tunteitaan, hänen on osattava myös analysoida ja ymmärtää tunnepitoista tietoa ja tunne-elämän lainalaisuuksia. Tunneälykkyyteen kuuluu myös taito hallita omia ja muiden ihmisten tunteita. Ihmettelen miten kukaan voi hallita toisen ihmisen tunnetilaa. Tulee lähinnä mieleen tilanteet, joissa toinen nähtävästi ärsyyntyy jolloin reaktiona pitäisi olla oman toiminnan muuttaminen (mutta toiminnan muuttaminen aina auta, eikä toisaalta aina tarvitse ottaa vastuuta toisen ihmisen tunnetilasta).

Tunneälyn ongelmat ovat muun muassa aleksitymia ja emotionaalinen ambivalentius.
Aleksitymia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksitymia
Emotionaalisesta ambivalentiudesta ja samasta kirjasta tiivistelmää noin yleisesti: http://damdidumdidam.blogspot.fi/2011/02/tenttiin-lukua-persoonallisuuspsykologi_8735.html

Lopuksi..

Tulipa pitkä kirjoitus, en avannut kirjoittanut kaikista kirjassa mainituista asioista, mutta mielestäni tärkeimmistä tai niistä joiden kanssa eniten tänään painiskelin.
Eilisestä kirjoitukseta mieleeni jäi asiavirhe motivaatiokirjoituksessa. En tosin ajatellut kertoa mikä se virhe oli :)

Lähteet:
Metsäpelto, Meitä on moneksi
Duodecimlehti: tunteet, varhainen vuorovaikutus ja aivojen toiminnallinen kehitys. Googlella löytyy.

Motivaatio, työntöjä vai vetoja?

Päivä on mennyt pitkälti istuskellessa joko keittiön pöydän ääressä tai tietokoneen ääressä kertaillessa persoonallisuuspsykologian tenttiin. Päivän polttavin opiskeluaihe on motivaatio, johon olen enemmälti jumittaunut. Metsäpellon meitä on moneksi -kirjassa kerrotaan motivaatiosta suppeasti. Kirjassa lähinnä avataan motivaation käsitettä ja siihen liittyviä teorioita.

Freudin ajoilta 1900-1950 luvulle asti elettiin käsityksessä, jossa motivaation ajateltiin olevan sisäsyntyistä ja ulkoapäin ohjailtavaa, meidät ikäänkuin työnnetään liikkeelle. Kuuntelin verkkoluentoa, jossa annettiin esimerkki yliopiston pääsykokeista. Pääsykokeista tehdään vaikeat ja siinne pääsee opiskelemaan vain harvat. Tämä alistaa ihmisen opiskelemaan ahkerasti kokeisiin, jotka läpäistyään hän osaa arvostaa saavuttamaansa opiskelupaikkaansa huomattavasti, koska se on vain harvojen valittujen etuoikeus.

80-luvulla havaittiin että työntämisen sijaan meitä voi jotkut asiat myös vetää puoleensa. Kuten työntämisteoriassa, myös vetämisteoriassa hedonismi on keskeinen päämäärä. Voimme ajatella, että meillä on vaikutusmahdollisuuksia saavuttaa asettamamme tavoitteet ja arvioida niiden saavuttamista kognitiivisesti. Tavoitteena voi olla esimerkiksi tulla ystävästä rakastajaksi ja myöhemmin avioitua.
Vetoteoriassa korostetaan 1. kiinnostusta yksilön konkreettisiin tavoitteisiin (esim kaverit ja opiskelu) 2. Kiinnostus kognitiivisiin tekijöihin. Omat vaikutusmahdollisuudet 3. ympäristön ja kehityksen korostaminen. Ympäristö muuttuu ihmisen iän myötä.

Kirjassa puhutaan myös elämänkulun motivaatiomallista, neljän S:n mallista. Otamme itse suunnan, eli määrittelemme mitä haluamme tavoittaa. Rooliodotukset ja instituutiot (perhe, ystävät, opiskelukaverit..) myös määrittävät mihin voimme suunnata. Sunnistamme kohti valittua päämäärää. Matkalla tarvitsemme Säätelyä, esimerkiksi ystäviä jotka auttavat saavuttamaan yhteiset tavoitteet. Toisinaan meidän tarvitsee Sopeutua, mikäli emme onnistu tavoitteessa tai sitten saavutettu tavoite johtaakin uuteen ennalta arvaamattomaan tilanteeseen.

Tarjoilija tuokaa mulle siideriä

Viime kuukaudet on menneet työharjoittelun lomassa. Eipä sitä juuri muuta ole ehtinytkään tehdä, paitsi tietysti siideriä. Netissä on tarjolla muutamia ohjeita kotisiiderin tekemiseen, ja oma siideri on tehty niiden mukaisesti. Tunnelmat ensimmäisen satsin tekemisessä oli vähintäänkin epävarmat, mutta tuotos ei ollut ollenkaan hassumpi. Idea koko hommaan lähti Rennon terassilta pohdinnoista kotimaisen siiderin heikosta laadusta. Lähes kaikki tuppaavat olemaan keinotekoisia esanssimehulitkuja. Viimeaikoina on tullut maisteltua paljon erilaisia siidereitä vertailun vuoksi.

Tässä on nyt sitten ne ohjeet, joiden mukaan itse olen siideriä tehnyt. Tarvitaan vain:

30L käymisastia
1 kpl lappo
1 ominaispainemittari
3kpl 10l ämpäreitä / toinen käymisastia

0,33 tai 0,5l lasipulloja riittävästi
1 desinfiointiainetta
1 tratti

Itse siideriin taas:

25l omenamehua / kävin mehuasemalla puristamassa 50kg omenaa, ei pastöroida (noin 20e)
1 viinihiiva, pakkauksesta lisäsin myös sitruunahapon ja ravinteet
250g rusinoita

- Makeutukseen nestemäistä hermesetasta
- pullotukseen, jotta saataisiin happoja sokeripaloja

Kaikissa vaiheissa on tärkeää kaikkien astioiden huolellinen desinfiointi

Vaihe 1.
Omenamehun joukkoon lisätään rusinat, hiivat ja hapot
Kansi kiinni ja annetaan käydä mahdollisimman tasalämpöisessä, vedottomassa paikassa kunnes pulputusväli on noin 2min (huoneen lämpötilasta johtuen tämä kestää muutamasta päivästä viikkoon)

Vaihe 2.
Otetaan rusinat veks, lapotaan juoma pikkuämpäreihin (eli erotellaan sakat pois). Tämän jälkeen annetaan kirkastua kaikessa rauhassa ämpärissä.

Vaihe 3.
Voidaan toistaa lappoaminen, ja tässä vaiheessa voi halutessaan makeuttaa.
Suoritimme makeutuksen siten, että laitoimme kolmeen eri ämpäriin eri makeutusainemäärän.
Ämpäri nro. 1. ei makeutetta, Ämpäri nro 2. 20ml makeutetta Ämpäri nro 3. 30ml lmakeutetta.

Vaihe 4.
Pullotus. Pullotuksen yhteydessä jokaiseen pulloon lisätään yksi pieni sokeripala ja halutessaan voi laittaa sitruunamehua. Sitruunamehun kanssa kannattaa olla varovainen, ettei tule laittaneeksi liikaa. Sen maku on melko peittävä. Laitoimme 1 teelusikallisen per pullo, joka oli liikaa (tosin käymisastiassa oli jo sitruunahappo ennestään).

Vaihe 5.
Anna pullojen olla viikon verran lämpimässä ja vie ne vasta sitten kylmään.  Kylmässä maku paranee 1-3kk ajan.

Ensimmäiset juodut pullot olen nauttinut viikon päästä. Olemus ja raikkaus on kohdillaan, juoma on selvästi helmeilevän kuplivaa siideriä. Jälkimaussa häiritsee liian voimakas sitruuna, joka peittää alleen vähän liikaa omenamehun makua. Olen maistanut vasta 20ml makeutettua juomaa, tämä oli ainakin maultaan kuivaa tai puolikuivaa. Viikkojen päästä tiedetään millä tavalla maku muuttuu.

Nyt on porisemassa toinen erä karpalo-omena siideriä. Tähän en löytynyt ohjeita netistä, joten juoma valmistuu soveltamisen kautta vähän erilaisella menetelmällä. Ohjeita laitan myöhemmin.

Pullojen pesu.

Käytimme pesussa aluksi ihan Fairya. Sen jälkeen pullot desinfioitiin ja otettiin käyttöön. Yritimme myös laittaa pullot uuniin, mutta tuli paljon muutoksia aikatauluihin, niin etenimme nopeamman kautta.

Viikot vierivät

Kesä alkaa olla lopuillaan, enkä olekaan niin usein päässyt blogin ääreen päivittämään kuulumisia. 

Tänä aikana on kuitenkin tapahtunut melko paljon asioita. Suurin syy, miksi ajatukset ovat viimeviikkoina olleet muualla on johtunut avoimen yliopiston psykologian opinnoista. Luin tenttiin sen verran intensiivisesti, että kaikki ylimääräinen piti karsia pois. Eilen suoritin tentin kognitiivisesta psykologiasta. Toivottavasti meni hyvin. Muuten voisin kirjoittaa tähän blogiin lukupäiväkirjaa seuraavasta aihealueesta, persoonallisuuspsykologiasta. Kovin montaa aiheeseen liittyvää opiskelublogia ei netistä löydy, joten luulisi olevan tilaa vielä yhdelle. 

Ystäväni menivät muutama viikko sitten naimisiin. Sain kunnian toimia bestmanina häissä. Onneksi hääpari ei halunnut perinteistä hääohjelmaa, heille riitti vain rento yhdessäolo. Häiden ohjelmassa oli lähinnä pitkiä puheita ja pakollinen tuttu-juttu-peli. 

Häiden jälkeen lähdin ystävien kanssa käymään kotikaupungissa Akaassa mökkeilemässä. Sää oli melko kehno kylmä ja tuulinen, joten ulkona ei kovin montaa hetkeä viihtynyt. Saunottiin, uitiin ja pelattiin korttia mökissä. Seuraavana päivänä ajelimme veneellä Lempäälän golf-keskukseen. Siellä on golfin lisäksi ainakin lounasravintola, josta sai ihan hyvää ruokaa. Matkalta otettiin paljon valokuvia, mutta en ole siirtänyt niitä koneelle, joten ei ole valokuvallista sisältöä blogiinkaan toistaiseksi tarjolla. 

Tänään muistin sattumalta Alter Ego-pelin. Se on koukuttava tekstimuotoinen ihmissimulaatio. Löysin pelin joskus lukioaikoina ja jostain tuli nyt mieleen katsoa mahtaisko peli olla vielä netissä, ja olihan se. Pelin huono puoli on se, että aika kuluu pelatessa vähän liiankin nopeasti. 

Vuosi alkaa..

Tämän blogin tarkoitus on olla vain sekalainen koonti sekalaisia ajatuksia sekalaisilta päiviltä. Katsotaan mitä tämä blogi tulee pitämään sisällään.

Mulla on pieni hetki aikaa kirjoittaa. Tarkemmin muutama minuutti etten myöhästy töistä. Aamupäivä, jona en saanut mitään muuta aikaiseksi, kuin tämän tekeleen. On sekin jotain, kait.

Tämä tekstinkäsittelyosuus ja blogin ulkoasun muokkaaminen vie tulevaisuudessa varmaan paljon aikaa.. Pitää opetella käyttämään tätä.

Jos tämän joku jostain syystä vahingossa bongaa, niin voi heittää jotain juttuvinkkejä mitä tällaisissa blogeissa voisi julkaista..

Jos löytäisin nyt piirtotyökalun, piirtäisin kuvan itsestäni tukka takussa ja lievässä kofeiinihumalassa. Ainiin rikkinäinen keittiötuoli allani lahoaa taas. Ehkä julkaisen siitä kuvan kun pääsen töistä.