Aikaansaamattomuus ja viivyttely

Tämä ei varsinaisesti liity opintoihini, mutta ennen kun jatkan varsinaisen tenttialueen lukemista kuuntelin opintopsykologin Juha Niemisen videon aiheesta viivyttely.

Videolinkki Juha Nurmisen luentoon aiheeseen viivyttely.

Kirjoitan tähän niitä vinkkejä, jotka itselläni toimii erittäin hyvin, kun huomaan viivytteleväni tai en jostain syystä pääse kiinni asiaan.

1. Rentoutan itseni ensin tekemällä hetken jotain muuta. Esimerksiksi nyt kuuntelen viivyttelystä ja kirjoitan samalla tätä blogitekstiä. Saan mukavan vapaaehtoisen tekemisen kautta rauhoitettua itseni kuuntelemaan ja kirjoittamaan. Siirtyminen itse aiheeseen ei tunnu enää niin suurelta harppaukselta.

2. Asetan itselleni alkuun pienen lukutavoitteen. Ihan vaan jotta saisin kiinni lukemisesta ja muistiinpanojen kirjoittamisesta. Kun saan vaikkapa luvusta ensimmäisen kappaleen luettua ja tehtyä siitä muistiinpanot voin pitää pienen tauon. Seuraavaksi asetan itselleni uuden pienen tavoitteen jne. Lopulta huomaan, että olen saavuttanut flown, eli opiskelut sujuvat kuin itsestään ja päin vastoin tekstistä irrottautuminen on vaikeaa, joten flow mun kohdalla useimmiten menee ylikeskittymisen puolelle. Vaikka opiskelu sujuisi, on hyvä suoda itselleen välitunteja, esim tunnin välein.

3. Selaan sisällysluetteloa, lukumateriaalin otsikoita ja aihepiirejä. Voin näin rauhoittaa itseni kertaamaan mielessä nopeasti aihealueiden keskeisiä asioita. Joskus käytän indeksiluetteloa termien kertaamiseen. Toisinaan huomaan, etten muista aiheesta riittävästi voin tehdä nopean kertauksen kirjasta. Joskus tosin saatan jumittua kertaamiseen pitkäksi aikaa, joten on hyvä kerrata mahdollisimman seikkaperäisesti ja nopeasti. Nopea kertaus on hyvä myös siksi, että oppiminen on pitkälti toistamista. Sama asia pitää toistaa noin 17 kertaa, että se jää mieleen.
   3.1 Kertaaminen ei tarkoita "hauki on kala" kertaamista, vaan enemmänkin tiedon pohtimista ja yhdistelyä, omien esimerkkien keksimistä.

4. Kertaan asettamani tavoitteet. Lukutavoitteiden kertaaminen voi olla vaarallista, mikäli on jäljessä aikataulusta, mutta jos on kiinni aikataulussa niin koen tästä olevan hyötyä. Useimmiten kuitenkin ajattelen tavoitteita pitkällä tähtäimellä. Muistelen niitä syitä miksi päätin lähteä opiskelemaan ainetta ja mitä sillä silloin halusin saavuttaa. Pohdin myös miksi asia on minulle tärkeä tällä hetkellä ja mitä hyötyä voin asioiden hyvällä osaamisella tulevaisuudessa saada.

5. Rentoudun tietoisesti. Paineen tai stressin ottaminen siitä, että ei saa opiskelusta otetta ei ainakaan paranna keskittymistä. Toisinaan on hyvä tehdä pitkä lenkki koiran kanssa ja irrottautua ajatuksista. Opiskelun pitää olla mukavaa ja aihesta kuuluu innostua (saako Suomessa sanoa näin opiskelusta?). Liian tiukat lukuaikataulut aiheuttavat minulle enemmän painetta, kuin tuovat hyötyä. Käytän kyllä struktuureita jonkun verran apuna. Lähinnä ennen lukuurakkaa ajattelen, mitä voin tänään vielä tehdä ( käydä lenkillä, salilla, kaupassa)

6. Sulje Facebook ja ampparit. Minulla on paha tapa seurata Facebookin uutisvirtausta ja muitakin uutisointeja liian usein. Edellämainitut ovat melkoisia aikasyöppöjä ja vievät helposti päivässä useita tunteja.

7. Etsi tietoa käsiteltävästä aihealueesta Googlen kautta. Koen saavani paljon hyötyä Googlettelemalla opiskeltavaa aihealuetta ja lukemalla artikkeleita. Sitä kautta saan laajemman näkökulman aiheeseen, samalla voin kyseenalaistaa internetissä julkaistua aineistoa ja verrata sitä siihen mitä tenttimateriaalista aiheessa kerrotaan. Internetartikkelit sisältävät usein paljon eroavaisuuksia kirjan materiaaleihin verrattuna ja usein pohdin lähteiden välistä eroa. Useimmiten pidän internetistä löytyvää tietoa virheellisenä. Löydettyjen virheiden kautta muistan aihealueen paremmin.

8. Luku-urakkaa ei ole pakko suorittaa järjestyksessä. Aloita ennemmin jostain sillä hetkellä enemmän kiinnostavasta aiheesta.

9. Vaihtele opiskelutaktiikkaa. Muistiinpanoja voi tehdä tietokoneella, niitä voi kirjottaa käsin, monisteita voi alleviivailla, miellekarttoja voi piirustella. Aikaavievempää on sarjakuvan piirtäminen aiheesta tai opetusvideoiden luominen. Kuuntelin kerran automatkalla ylepuhe-radiota, jossa aiheena oli muistaminen. Keskeinen teema keskustelussa oli mielleyhteyksien tekeminen erilaisiin asioihin, jossa tehokkaaksi menetelmäksi kerrottiin asiayhteyksien luominen eri vartalon osiin. Esimeksiksi vasempaan jalkaan sijoitan kaikki mahdolliset tiedot motivaatiosta. Ulkoista motivaatiota kuvaa kantapää, kantapäähän kuuluu kaikki ulkoista motivaatiota koskeva tieto. Tämän voi vielä jaotella siten, että esim vasemman kantapään ulkosyrjään kuuluu tietty osa teoriasta ja sisäsyrjään toinen osa. Sitten on varpaat, joihin voi lisätä vaikkapa henkilöiden nimiä. Huomasin tämän olevan tehokas menetelmä, sillä muistan vieläkin että edelliseen tenttiin valmistautuessa vasemman jalan pikkuvarvas oli Allport, seuraava Cattell, seuraava Eysenck, kolmas Mc Rae ja Costa.. Muistan varpaiden avulla paitsi henkilöiden nimet ja myös erittäin hyvin heihin liittyvät teoriat. Kaikenlisäksi vartalomuistisääntö oli hauska tapa opiskella uusia asioita.