Kävelylenkin aikana kuljin 6,5km ja otin noin 8000 askelta
Valmiina, paikoilla, hep! Ajatukset lähtivät ensin rullaamaan konkreettisten asioiden parissa. Lähdin pohtimaan mitä asioita minulla on keväällä agendalla opinnoissa ja yhdistystoiminnassa. Näistä kahdesta syntyy keväälle suurin henkinen kuormitus. Kolmantena tulee liikunta ja kaikki muu, kuten kesätöiden ja psykologin harjoittelupaikan etsintä.
Opinnoissa on kevään aikana yhtäaikaisesti menossa kaksi suurtaa teemaa: psykologinen tutkimus ja psykoterapeuttisten menetelmien käytännön harjoitteleminen. Psykoterapeuttisten menetelmien käytännön opettelemiseen liittyen vuoden alussa on käynnistymässä varsin mielenkiintoinen projekti, josta olen aika innoissani. Tutkimuksen opettelun osalta on kaksi suurta työtä. Elämänkulun tutkimus ja Grande el Gradu, jotka ovat molemmat laajoja laadullisella tutkimusotteella tehtäviä tutkielmia.
Psykologiyhdistyksen puheenjohtajan rooliin arvelen löytäneeni edellisen vuoden aikana hyviä rutiineja ja olenkin jo kehittänyt kokouskäytäntöjä entistä valmistellumpaan suuntaan. Psykologiyhdistyksen toiminnan kanssa ajatukset oli hankala saada järjestykseen, sillä suurimpien tapahtumien kohdalla suunnitelmat ovat vasta alustavia drafteja ja toisaalta ideoita toiminnan kehittämiseen on runsaasti. Tässä vaiheessa ajatukset menivät lukkoon ja hukkasin oman roolini tässä paletissa. Ei auttanut muu kuin järjestää ajatukset kasaan tapahtuma kerrallaan ja pohtia omaa roolia puheenjohtajana.
Kesken käytäntöjen pohtimisen havahduin siihen, miten helposti hukkaan toimijuuden, kun erilaisia projekteja ja tehtäviä on paljon. Toimijuutta lienee helppo kuvata vertauskuvan avulla, jossa ohjastaja ajaa vankkureita ohjaillen aasia porkkanan avulla. Ohjastaja on toimija, aasi on tehtävät ja porkkana on syy toimia, eli motivaation moottori (vaikkapa mahdollisuus saada tehtävä suoritetuksi ja siirtyä seuraavaan tehtävään). Toimijuuden menettäminen tarkoittaa sitä, että aasi ottaa ohjastajan paikan ja kuski siirtyy vetämään vankkureita.
Toimijuusposition säilyttäminen oli kuluneen vuoden aikana elämän eri osa-alueilla haastavaa. Aasi oli varsin ovela hiippari, sillä se ryökäle istuutui kuskin paikalle monesti ihan huomaamatta.
Kun aasi on kuskina tehtävät tulee kyllä tehdyksi, mutta kulutan itseni loppuun. Samalla menetän kyvyn nähdä mihin suuntaan olen menossa ja hukkaan tavoitteet joita kohti oli tarkoitus suunnistaa. Kuormaa vetävänä juhtana tekemisen mielekkyys katoaa, sillä raskaiden vankkurien lisäksi kyydissä istuu ilkikurinen aasi. (Mentorini voi tässä vaiheessa huudella, mitäs minä sinulle sanoin).
Vuoden 2018 lupaus on Toimijuus.
Lupaan pysyä toimijana kaikilla elämän osa-alueilla.
Tämä tarkoittaa sitä, että:
- Herään aamulla herätyskelloon. En halua aloittaa päivää aasina
- Tarkennan suunnitelmia viikkosuunnitelmista päivärutiineihin. Suunnittelen joka päivälle 3 tehtävää
- Priorisoin graduun ja psykoterapeuttisten menetelmien opetteluun
- Joka päivä on tietty tuntimäärä perheaikaa ja myös aikaa itselle
- Kuuntelen intuitiota ja teen asioita siksi että ne tuntuvat oikeilta
Jatkan näiden taitojen kehittmistä:
- Kehitän kirjoitustaitojani
- Pyrin laskemaan kuinka monta kirjaa luen tänä vuonna. 52 kirjan vuosihaaste houkuttelee, mutta arvelen ettei minulla ole tänä vuonna resursseja tarttua siihen.
Lupauksen toteutuminen vaatii sitä, että palaan useasti tarkastelemaan olenko toimija vai onko aasin ketale vienyt ohjaajan paikan. Tarkastelujaksot on toteutettava riittävän tiheasti, sillä aasi on varsin ovela otus. Tavoitteenani on, että toimijuuden avulla pystyn vielä selkeämmin hahmottamaan elämässäni päämääriä, joita kohti haluan ponnistaa pitkällä aikavälillä. Toivon myös, että tällä on positiivisia vaikutusta koettuun onnellisuuteen ja itsetuntoon.
Kuvan lähde: https://fi.pinterest.com/pin/170996117072089080/?autologin=true
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kirjoittaa minulle kommentteja, ehdotuksia, tsemppauksia, mitä mieleesi tulee :)