Kotivalmisteinen karpalosiideri

Edellisestä valmistamastani omenasiiderierästä tuli erittäin hyvää. Huomioon otettava seikka on se, että maku todellakin kehittyy kuukausissa, eikä viikoissa, ja se todellakin kehittyy parempaan suuntaan koko ajan. Keinomakeuttajia ei tarvita ollenkaan, ne on itseasiassa aika turhia. Luonnollisen kuiva siideri maistuu hyvältä, mutta jos pitää makeammasta siideristä, niin sokerin voi lisätä siinä vaiheessa kun kaataa juoman lasiin. Sokerin lisääminen jälkikäteen lisää juoman poreilua. Sokeri kannattaa sekottaa huolella, muuten se jää lasin pohjalle klimpiksi.

Prosentteja juomassa on reilusti. Puristettuun omenamehuun ei lisätty yhtään sokeria valmistusvaiheessa, mehun luontainen sokeripitoisuus oli selvästi korkea. Hörppäystuntumalta prosentit lienee samoja kuin viinissä.

Omenasiiderierän nimeksi tuli Fat Dog ja tein sille hupailumielessä etiketin. 

Karpalosiideriohje

Tämä on soveltava ohje, joten tämä on ehkä enemmänkin ota tästä opiksi resepti. Kotijuomien valmistuksesta innostuneena päätimme kokeilla myös karpalosiiderin tekemistä. Haimme torilta 10L karpaloita ja 9kg omenoita. 

Eli tarvitset:

- 10L karpaloita (näin paljoa ei todellakaan kannata laittaa)

- 9kg omenoita (aivan liian vähän)

- n. 2kg sokeria

- 250g rusinoita

- paljon vettä

- viinihiivaa

- ison kattilan 

- tehosekoittimen / blenderin

- käymisastian ja muut tilpehöörit, jotka mainittu ensimmäisessä reseptissä

Omenat pilkotaan kuorineen, marjat sellaisenaan, koko satsi keitetään vedessä ja sen jälkeen muussataan tehosekoittimella. Koko setti kaadetaan käymisastiaan sellaisenaan. Muista, että kiehuva vesi räjäyttää lasin, siis räjäyttää sen. Meillä kävi näin, yksi blenderiastia räjähti pitkin keittiötä. Marjamössöä sai putsata katosta ja lattialta. 

Ainiin, tässä vaiheessa täytyy myös sulattaa sokerit, tai ainakin osa sokereista mehumössöön. En usko, että siitä on haittaa, vaikka laittaisi kaikki sokerit kerralla. Teimme kuitenkin ohjeen mukaan, jossa käskettiin laittamaan puolet sokereista tässä vaiheessa mukaan. 

Kaada sitten kaikki ainekset sellaisenaan käymisastiaan. Anna jäähtyä siihen lämpötilaan, että hiiva ei kuole. Tyhmänä menin laittamaan ensimmäisen hiivapussin lähes kiehuvaan veteen, joten arvelimme sen kuolleen. Lisäsimme myöhemmin toisen pussillisen hiivaa varmuuden vuoksi. Ainiin, mukaan tietysti myös rusinat, sillä ne edesauttaa käymisprosessia. Omenan kuoret ja rusinat jo itsessään muodostavat hiivaa, joten netistä onkimani tiedon mukaan mitään ylimääräistä viinihiivaa ei edes tarvittaisi. Varmuuden maksimoimiseksi laitoimme kuitenkin hiivaa vähän runsaanlaisesti.. Ainakin käy hyvin..

Vaihe 2. Mehuseos kävi jälleen reipasta tahtia, joten ensimmäisen parin päivän pulputuksen jälkeen lisäsimme loput sokerit (mä en anna tähän mitään määrää, koska uskon että mitään jälkilisäystä sokerille ei tarvitse tehdä). Juomaseoksesta otettiin yksi kattilallinen, johon sitten hellalla sulatettiin sokerit. Seoksen annettiin jäähtyä jonka jälkeen se kaadettiin takaisin käymisastiaan. Juoma pulputti taas iloisesti pari päivää. En muista poistettiinko mäski tässä vaiheessa vai vasta viikon kuluttua. 

Vaihe 3. Noin viikon jälkeen juoma lapottiin ensimmäisen kerran. Marjamäskiä oli reippaanlaisesti, se pitää poistaa ensin, ennen kun juoman voi lapota. Tsuippa duippa, samalla tavalla kuin omenasiiderireseptissä laitetaan juoma takaisin kaappiin kirkastumaan. 

Vaihe 4. Suosittelen uuden lappoamisen, siitä ei ainakaan ole haittaa. Päin vastoin, juoma ei ole sitten pulloissa niin sameaa. (kts omenasiideri resepti)

Vaihe 5. Juoma pullotetaan. Sokeripalat pulloihin. Ei tarvitse lisätä mitään E330 sitruunahappoa, sillä karpalo on happoa. Pullot kaappiin kirkastumaan. 

Vaihe 6. Pullot kylmäkellariin. Odottelua pari kuukautta ja juoma on valmis. 

Karpalosiideri

Makutesti

Erittäin karpaloista. Karpalon karvaus puskee läpi. Maistuu aika lailla karpalomehulle, maku ehkä aavistuksen pehmeämpi, mutta jälkimaku on kirpeä ja se jää maistumaan suuhun pitkäksi aikaa. Mausta voi ilman muuta joku tykätäkkin ja itsekin tavallaan tykkään. Tosin en pysty juomaan montaa lasillista kerralla. Prosentit tässä juomassa ei tunnu, tai maistamani lasillinen ei ainakaan tunnu yhtään missään (tosin kuin omenasiiderissä). En tullut taaskaan käyttäneeksi ominaispainomittaria prosenttien selvittämiseksi. 

Annan juomalle arvosanaksi 6/10

Kokeilun pohjalta suosittelen: 

- Mehuasemalla puristettu mehu on parasta. Säätää paljon vaivaa eikä maksa paljon. 

- Rahaa säästyy noin 80e, kun poimii marjat ja omenat itse, tai hankkii ne jostain muualta kuin torilta. 

- Karpaloa paljon vähemmän

- Kannattaa valmistaa siten, että omenamehun pohjalle karpalot mausteeksi. Se missä suhteessa kannattaa laittaa, on arvoitus. Uskon karpalon maun olevan melko peittävä. Valmiin omenamehun sekaan kannattaa laittaa karpalot ja rusinat pussukkaan, niin niiden ottaminen pois juoman seasta on helppoa. 

- 2kg sokeria taitaa olla aika vähän, jos haluaa juomasta ns. tunnelman nostattajan. Tosin ohjeen mukaan tästä määrästä pitäisi tulla noin 5% siideriä. Tässä reseptissä mainittu valmistustapa on kannattava, mikäli haluaa itse vaikuttaa juoman alkoholipitoisuuteen. 

Motivaatioteorioiden jaon monimutkaisuus

Olen nyt tuota noin, yrittänyt hahmottaa itselleni eri motivaatioteorioiden jakoa ja niiden sudetta toisiinsa. Tehtävä ei ole helppo, sillä teorioita on paljon ja googlettelemalla niiden jakoperusteitakin näyttäisi olevan useampia. Hahmottelen tähän Pervinin kirjassa esitettyä jakoa, jossa eritellään eri tutkijoiden teoriat.

Työntöteoriat: 

Työntöteorioihin lukeutuu kaikki ne teoriat, joiden mukaan ihminen on viettien ja luontaisten tarpeiden ohjailtavissa.

- Freudin mukaan ihmisen persoonallisuuden kolme eri tasoa id, ego ja super ego tavallaan kilpailevat ihmisen vieteistä. Energiaa antaa libido ja energiaa vie aggressio. Ihminen ei ole itse tietoinen omista motiiveistaan, niihin liittyvät vahvasti myös defenssit (eli kieltäminen, projektio ja tietoinen unohtaminen). Freudin viettejä ovat elämä, kuolema, nälkä, lisääntyminen ja ego.

- Stimulus response teoriaa tutkittiin rotilla. Rotat pidettiin häkissä, jossa oli valkoisia ja mustia alueita. Valkoisella alueella rotat saivat sähköiskuja ja musta alue oli niiden pako paikka. Pelko toimi oppimisen välineenä. Toisessa vaiheessa rottien piti oppia pyörittämään ratasta päästäkseen valkoiselta alueelta mustalle. Lopulta rotat oppivat pyörittämään ratasta jotta saivat portin auki mustalle alueelle.  Eli toimintaa voisi kutsua myös lähestymis-välttämiskäytökseksi.  Keskeinen löydös oli hedonistinen, eli yksilö haluaa välttää kipua ja saavuttaa mielihyvää. Primääriviettejä ovat perustarpeet kuten nälkä ja kipu. Sekundäärivietit taas syntyvät primääriviettien tyydyttämisestä. Esimerkiksi primäärivietti kivun sekundäärivietti voisi olla pelko.

- Murrayn need-press teoria. Need tarkoittaa tarvetta (sama kuin edellä olevissa drive - vietti), jotka voidaan jakaa yllätys yllätys: primääreihin ja sekundaarisiin.  Sitten on tietysti myös piilotetut tarpeet ja suorat ulospäin näkyvät tarpeet. Murray kiinnitti huomiota ympäristöön ja yksilöön. Ihmisillä on erilaisia tarpeita ja motiiveja täyttää tarpeet, myös erilaiset ympäristöt motivoivat ihmistä enemmän tai vähemmän. Esim. sosiaalinen ympäristö motivoi ekstroverttiä eri tavalla, kun introverttiä ihmistä.

-Festingerin kognitiivinen dissonanssi tarkoittaa ihmisen mielen ja ympäristön välissä olevaa ristiriitaa, joka on saatava tasapainotilaan. Eli ympäristöllä on erilainen mielipide kuin ihmisellä itsellään. Otetaan esimerkiksi vaikkapa tietoisuus tupakoinnin vaarallisuudesta. Tutkimuksen mukaan tupakoiva ihminen kokee haitallisen tupakoinnin määrän korkeammaksi, kuin mitä tupakoimattomat sen arvioivat olevan. Tässä on kyse itsehuijauksesta, jossa on merkitystä sillä paljon ihminen polttaa. Tupakoivat uskovat vaarallisen määrän olevan enemmän kuin he itse polttavat. Tupakoivat ihmiset perustelevat tupakan polttoaan uskomuksilla. Esimerksiksi jos he mahdollisesti joskus sairastuvat. keuhkosyöpään, siihen mennessä on jo olemassa jo varmat hoitomenetelmät taudin parantamiseksi.
Toiseksi dissonanssia havainnollistavaksi esimerkiksi Pervinin kirjassa kerrotaan palkkion vaikutuksesta mielipiteeseen. Jos mielipiteen julkilausumasta saatava palkkio on vähäinen, henkilö todennäköisemmin uskoo sanomaansa kuin tilanteessa, jossa mielipiteen julkilausumasta saa merkittävän korvauksen.
Tähän kategoriaan kuuluvat myös erilaiset initaatioriitit: yliopiston pääsykokeet, armeijan simputukset. Mitä hankalampia ja haastavampia ne ovat, sitä sitoutuneempia ihmisistä tulee ko. järjestelmää kohtaan ja sitä parempi ryhmähenki muodostuu.

Vetoteoriat
- Vetoteoriat tarkoittavat asioita, jotka vetävät ihmisiä puoleensa. Hyvät seuraukset vetävät puoleensa ja huonot jutut taas luotaan työntävät. Myös vetoteorioissa on kyse hedonismistä.

- Ihmiset asettavat itselleen päämääriä ja maaleja, joihin he sitten omalla työllään pyrkivät. Mikä vain asia voi toimia ihmisellä tavoitteena. Tavoitteen saavuttaminen tuottaa mielihyvää, kun taas siitä loitontuminen tuottaa stressiä ja mielipahaa. Tavoitteita voi olla useampia ja ne voivat myös olla ristiriidassa keskenään.

- Tavoitteet ovat pyrkimyksiä: saavuttaa iloa ja mielihyvää, aggressiota tai valtaa, kehittää itsetuntoa, kiintymys tai sosiaalinen tuki, välttää ahdistusta tai uhkaa

- Ihmiset työskentelevät tavoitteidensa eteen. Jotta ihmisen persoonaa voisi ymmärtää, on tiedettävä mitkä asiat häntä motivoi. Ihmiset pitävät erilaisista asoista samoin kuin motivoituvat asioista eri tavalla. Tavoitteiden saavuttamiseksi ihmiset käyttävät erilaisia strategioita. Tavoitteisiin liittyy itsensä aktivointi kohti tavoitetta, tavoitteen saavuttamisen ylläpitäminen ja lopulta kun tavoite saavutetaan tai se jää saavuttamatta seuraa lopettaminen (josta sitten taas suunnataan kohti uusia tavoitteita).

Kognitiiviset teoriat

- Kognitiiviset teoriat eivät ole hedonistisia teorioita. Niiden lähtökohtana on ihmisen luontainen aktiivisuus ja kiinnostus ympäristöstä, joka itsessään motovoi ihmisen. Ihmisellä on olemassa tarve erotella eri tilanteita ja toimia niiden mukaan. Tähän liittyy myös tulevien tapahtumien ennakointi.

- Kellyn motivaatioteoriassa ihminen on "aasi" (edellä esiteltiin keppi ja porkkana). Voisi myös ajatella, että ihminen on luonnostaan tiedemies ja kiinnostunut ympäristön asioista. Ihminen laatii ennusteita asioiden tilasta ja pyrkii luomaan asioista suurempia ennusteita. Tämä tosin viittaa hedonismiin, ihminen pyrkisi pääsemään tulevaisuudessa helpommalla. Toisaalta taas ihminen ei viihdy tilassa, jossa kaikki toteutuu ennusteen mukaisesti.

- Dweck on tunnettu implisiittisistä uskomuksista. Tämä tarkoittaa, että ihmisellä on perusolettamuksia itsestään, omista kyvyistään ja asioiden luonteesta. Implisiittisiä uskomuksia on tutkittu koululaisilla heidän suhtautumisestaan huonoihin koetuloksiin. Lapset voitiin jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Niihin jotka uskoivat huonon menestyksen johtuneen huonosta valmistautumisesta, eli itsestä johtuvista syistä ja niistä jotka uskoivat huonon menestyksen johtuneen jostain ulkopuolisesta tekijästä.
Lapset jotka uskoivat oman valmistautumisen vaikuttavan tuloksiin kokivat tehtävät haasteina. Onnistuminen lisäsi luottamusta omiin kykyihin ja epäonnistuminen aiheutti perusteellisempaa yrittämistä.
Tosin lapset jotka uskoivat syyn olevan jostain muusta kuin itsestä johtuva oppivat avuttomiksi. ja kokivat huonomuutta. Lapsien itseluottamus laski.

- Attribuutiomalli on ihmisen tilanteelle antama kausaalinen selitys tapahtumien syistä. Locus of control. Onnistuminen omien kykyjen johdosta. Epäonnistuminen = itsesyytökset.

Itsensätoteuttamisen ja oppimisen teoriat.

- Rogersin teoriassa keskeistä on itsensä toteuttamisen tarve. Persoonallisuus saa sen liikkeelle ja pohjimmiltaan tarve ilmaista itseään kumpuaa evoluutiosta.

- Harlow havaitsi, että apinat ovat motivoituneempia kylläisinä. Hän huomioi, että oppiminen on ihmisen perustarve.

- Maslown tarvehierarkia-malli on minulle entuudestaan tuttu liiketalouden opintojen ajoilta. Ihmisen perustarpeet jaetaan teoriassa seitsemään kerrokseen. Ideana on, että  kun alempi taso on täytetty ihminen voi siirtyä tyydyttämään seuraavan tarpeen. Alimmalla tasolla on turvallisuuden tarve, kun tämä on tyydytetty seuraavaksi tulee hygieniatarve jne. Ylimmällä tasolla on itsensä toteuttamisen, taiteellisuuden tarve. Teoriaa on kritisoitu sillä käytännön elämässä hierarkisuus ei tapahdu Maslown ehdottamalla tavalla. Esimerkiksi äärimmäisen köyhissä olosuhteissa on myös taiteellisuutta.

- Deci & Ryanin mukaan ihminen ponnistelee tavoitteiden eteen koska se on hauskaa. Ihmiset ovat itseohjautuvia ja he motivoituvat sisäisesti asioista. Ihmisen perus tarpeet ovat: kompetenssi, läheisyys ja autonomia.
Tutkijoiden erityinen huomio oli se, että palkkio tekee leikistä työtä. Ennalta odotettavissa olevat palkkiot saatetaan kokea kontrollointina, joten se on "palkitsemisen kätketty kustannus".

- Flow on vitauskokemus, jossa asiat sujuvat optimaalisella tavalla. Oppiminen tuntuu helpolta tehtävän suorittaminen motivoi jatkamaan suoritusta.

Aikaansaamattomuus ja viivyttely

Tämä ei varsinaisesti liity opintoihini, mutta ennen kun jatkan varsinaisen tenttialueen lukemista kuuntelin opintopsykologin Juha Niemisen videon aiheesta viivyttely.

Videolinkki Juha Nurmisen luentoon aiheeseen viivyttely.

Kirjoitan tähän niitä vinkkejä, jotka itselläni toimii erittäin hyvin, kun huomaan viivytteleväni tai en jostain syystä pääse kiinni asiaan.

1. Rentoutan itseni ensin tekemällä hetken jotain muuta. Esimerksiksi nyt kuuntelen viivyttelystä ja kirjoitan samalla tätä blogitekstiä. Saan mukavan vapaaehtoisen tekemisen kautta rauhoitettua itseni kuuntelemaan ja kirjoittamaan. Siirtyminen itse aiheeseen ei tunnu enää niin suurelta harppaukselta.

2. Asetan itselleni alkuun pienen lukutavoitteen. Ihan vaan jotta saisin kiinni lukemisesta ja muistiinpanojen kirjoittamisesta. Kun saan vaikkapa luvusta ensimmäisen kappaleen luettua ja tehtyä siitä muistiinpanot voin pitää pienen tauon. Seuraavaksi asetan itselleni uuden pienen tavoitteen jne. Lopulta huomaan, että olen saavuttanut flown, eli opiskelut sujuvat kuin itsestään ja päin vastoin tekstistä irrottautuminen on vaikeaa, joten flow mun kohdalla useimmiten menee ylikeskittymisen puolelle. Vaikka opiskelu sujuisi, on hyvä suoda itselleen välitunteja, esim tunnin välein.

3. Selaan sisällysluetteloa, lukumateriaalin otsikoita ja aihepiirejä. Voin näin rauhoittaa itseni kertaamaan mielessä nopeasti aihealueiden keskeisiä asioita. Joskus käytän indeksiluetteloa termien kertaamiseen. Toisinaan huomaan, etten muista aiheesta riittävästi voin tehdä nopean kertauksen kirjasta. Joskus tosin saatan jumittua kertaamiseen pitkäksi aikaa, joten on hyvä kerrata mahdollisimman seikkaperäisesti ja nopeasti. Nopea kertaus on hyvä myös siksi, että oppiminen on pitkälti toistamista. Sama asia pitää toistaa noin 17 kertaa, että se jää mieleen.
   3.1 Kertaaminen ei tarkoita "hauki on kala" kertaamista, vaan enemmänkin tiedon pohtimista ja yhdistelyä, omien esimerkkien keksimistä.

4. Kertaan asettamani tavoitteet. Lukutavoitteiden kertaaminen voi olla vaarallista, mikäli on jäljessä aikataulusta, mutta jos on kiinni aikataulussa niin koen tästä olevan hyötyä. Useimmiten kuitenkin ajattelen tavoitteita pitkällä tähtäimellä. Muistelen niitä syitä miksi päätin lähteä opiskelemaan ainetta ja mitä sillä silloin halusin saavuttaa. Pohdin myös miksi asia on minulle tärkeä tällä hetkellä ja mitä hyötyä voin asioiden hyvällä osaamisella tulevaisuudessa saada.

5. Rentoudun tietoisesti. Paineen tai stressin ottaminen siitä, että ei saa opiskelusta otetta ei ainakaan paranna keskittymistä. Toisinaan on hyvä tehdä pitkä lenkki koiran kanssa ja irrottautua ajatuksista. Opiskelun pitää olla mukavaa ja aihesta kuuluu innostua (saako Suomessa sanoa näin opiskelusta?). Liian tiukat lukuaikataulut aiheuttavat minulle enemmän painetta, kuin tuovat hyötyä. Käytän kyllä struktuureita jonkun verran apuna. Lähinnä ennen lukuurakkaa ajattelen, mitä voin tänään vielä tehdä ( käydä lenkillä, salilla, kaupassa)

6. Sulje Facebook ja ampparit. Minulla on paha tapa seurata Facebookin uutisvirtausta ja muitakin uutisointeja liian usein. Edellämainitut ovat melkoisia aikasyöppöjä ja vievät helposti päivässä useita tunteja.

7. Etsi tietoa käsiteltävästä aihealueesta Googlen kautta. Koen saavani paljon hyötyä Googlettelemalla opiskeltavaa aihealuetta ja lukemalla artikkeleita. Sitä kautta saan laajemman näkökulman aiheeseen, samalla voin kyseenalaistaa internetissä julkaistua aineistoa ja verrata sitä siihen mitä tenttimateriaalista aiheessa kerrotaan. Internetartikkelit sisältävät usein paljon eroavaisuuksia kirjan materiaaleihin verrattuna ja usein pohdin lähteiden välistä eroa. Useimmiten pidän internetistä löytyvää tietoa virheellisenä. Löydettyjen virheiden kautta muistan aihealueen paremmin.

8. Luku-urakkaa ei ole pakko suorittaa järjestyksessä. Aloita ennemmin jostain sillä hetkellä enemmän kiinnostavasta aiheesta.

9. Vaihtele opiskelutaktiikkaa. Muistiinpanoja voi tehdä tietokoneella, niitä voi kirjottaa käsin, monisteita voi alleviivailla, miellekarttoja voi piirustella. Aikaavievempää on sarjakuvan piirtäminen aiheesta tai opetusvideoiden luominen. Kuuntelin kerran automatkalla ylepuhe-radiota, jossa aiheena oli muistaminen. Keskeinen teema keskustelussa oli mielleyhteyksien tekeminen erilaisiin asioihin, jossa tehokkaaksi menetelmäksi kerrottiin asiayhteyksien luominen eri vartalon osiin. Esimeksiksi vasempaan jalkaan sijoitan kaikki mahdolliset tiedot motivaatiosta. Ulkoista motivaatiota kuvaa kantapää, kantapäähän kuuluu kaikki ulkoista motivaatiota koskeva tieto. Tämän voi vielä jaotella siten, että esim vasemman kantapään ulkosyrjään kuuluu tietty osa teoriasta ja sisäsyrjään toinen osa. Sitten on varpaat, joihin voi lisätä vaikkapa henkilöiden nimiä. Huomasin tämän olevan tehokas menetelmä, sillä muistan vieläkin että edelliseen tenttiin valmistautuessa vasemman jalan pikkuvarvas oli Allport, seuraava Cattell, seuraava Eysenck, kolmas Mc Rae ja Costa.. Muistan varpaiden avulla paitsi henkilöiden nimet ja myös erittäin hyvin heihin liittyvät teoriat. Kaikenlisäksi vartalomuistisääntö oli hauska tapa opiskella uusia asioita.

Sairastelua ja tenttiin valmistautumista

Enemmän sairastelua kuin lukemista. Ylihuomenna olis persoonallisuuspsykologian toinen tentti ja mä en voi kauhean vahvasti. Ajattelin kuitenkin suorittaa tentin pois alta, koska seuraavaksi pitäisi valmistautua viimeiseen mielenterveyden psykologia-kurssiin. Sain hieman kirjoitettua muistiinpanoja (oikeesti en ole vielä lukenut koko koealuetta läpi :/). Jos tämä tentti menee huonosti, niin takautuvasti voin ajatella syynä olevan huonon valmistautumisen ja sairastelut ennen tenttiä. Sairastelun takia on tullut ihan liikaa taukoa, koska muutenkin on ollut tiukahko aikataulu tähän koitokseen valmistautumisen suhteen.

Tämän lisäksi koko päivän on särkenyt päätä. Olen ottanut tänään 2 kpl 600mg Buranaa, eikä kumpikaan pilleri poistanut päänsärkyä. Tuskissani olen maannut peiton alla potemassa omituista kivistystä. Ruuan jälkeen maistoin palan suklaata ja olo tuntui kohenevan kummasti. Tajusin, että en ole juonut tänään yhtään kahvia. Kupillisen jälkeen olin oitis normaali ja taas opiskeluvalmiuksissa.
Juon kyllä paljon kahvia ja kylläkin lähes säännöllisesti, mutta en arvannut siitä muodostuneen riippuvuutta. Nyt kuitenkin näyttää niin käyneen. Noo, mut ei mulla ole kiirettä vieroittua kahvista. Se on kuitenkin useinmiten aika hyvää ja sopii jotenkin mukavasti aamuihin.

Jotta tämä postaus ei olisi pelkkää surkuttelua, ohessa on kertauksen omaisesti muistelut päivän teemoista:

Tämän päivän opiskeluaiheita olivat (fast rewind):

- Opiskelin tarkemin eri persoonallisuuden piirreteoriat ja kognitiiviset persoonallisuusteoriat. Allport, Cattell, Eysenck, McRae & Costa, Kelly, Rotter, Bandura..
- Allport oli se kaveri joka listasi englannin kieliset persoonallisuutta kuvaavat sanat ja yhdisteli niitä. Sanoja oli jotain 4000kpl. Näistä hän jaotteli ihmisen persoonallisuuden piirteet kolmeen tyyppiluokkaan: kardinaalipiirre, keskeiset piirteet ja toissijaiset piirteet.
- Cattell käytti faktorianalyysia ja kehitti 16PF-persoonallisuustestin (nelijän piirteen kimppuyhdistelmistä 16 erilaista). Käytti faktorianalyysia tutkiessaan piirteitä.
- Eysenckillä on vain kolme piirrettä introvertti-ekstrovertti, neuroottisuus ja psykoottisuus. Käytti myös faktorianalyysiä, mutta Cattellista poiketen tyypittelyyn.
- Mc Rae & Costa kehitti FFM:n, eli viiden persoonallisuuspiirteen faktorin: ekstraversio, neuroottisuus, tunnollisuus, avoimuus uusille kokemuksille, sekä sovinnollisuus. Teoria on tällä hetkellä suosituin ja sen tueksi on löytynyt viisi erilaista todistetta: 1. Geneettiset, biologiset löydökset (serotoniini, dopamiini, geenialueet) 2. Itsearviointi, vertaisarviointi 3. ainakin länsimaisessa kulttuurissa sopii useampaan eri kulttuuriin 4. persoonallisuushäiriödiagnooseista tukea piirteiden olemassaololle, eli tietyistä piirrekimpuista voi johdatella persoonallisuushäiriötä vaikka piirrearviot eivät ole sairauksien erotusdiagnostisia työkaluja. 5. Piirteiden ennustettavuus esimerkiksi töissä

- Kognitiiviset persoonallisuusteoriat taas panostavat enemmän ihmisen käytöksen tilannesidonnaisuuteen ja sosiaaliseen oppimiseen
- Banduran sosiaalis-kognitiivisen oppimisen teoriassa lapsi saa mallia ja tukea toiminnalleen seuraamalla vanhempiensa esimerkkiä. mm. Bobo-nuken moukarointitesti.

...seuraavaksi jatkan motivaatioteorioiden kimpussa. Niistä olen aiemmassa postauksessani vähän jo kirjoittanutkin Olo tosin tuntuu vähän kuumeiselta ja kirjoitusvirheitäkin näyttäisi vilisevän tekstissä liiaksi asti.

Tavoitteiden asettamista ja itsemuistuttelua

Viime päivät olen lukenut kovasti toiseen persoonallisuus psykologian tenttiin. Nyt lukemistona on siis Pervinin The science of personality. Aihealue on kirjoitettu edeltävää kirjaa seikkaperäisemmin ja kiinnostavammin. Uppoutuisin mielelläni seuraavaksi kuukaudeksi kirjan pariin ja opettelisin sen huolella, mutta aika ei nyt anna periksi. Koe on jo reilun viikon päästä. Minulla on kiire saattaa perusopinnot joulukuun puoliväliin mennessä, sillä silloin loppuu opiskeluoikeus. Persoonallisuustentin jälkeen on kolme viikkoa aikaa lukea mielenterveyspsykologian aiheet läpi. Olen vähän hakenut syksyn mittaa tuntumaa aiheeseen, sillä lähihoitajaopintojen suuntautumisopinnoissa on koko syksy käsitelty mielenterveyttä.

Täytyy siis suhteellisen reippaassa tahdissa tehdä muistiinpanot Pervinin kirjan pääluvuista ja toivoa parasta. Kirja on englanniksi, joten sen lukeminen ja ymmärtäminen on hieman hitaampi prosessi. Tähän mennessä olen "haaskannut" aikaani vain lukemalla kirjaa tekemättä muistiinpanoja. Tänään täytyy päästä hyvälle alulle muistiinpanojen suhteen. Olen kirjoittamisen ja aktiivisen pohtimisen ollut omalla kohdallani avain tiedon omaksumiseen. Voisin jokus kirjoittaa omista oppimismenetelmistäni, tai uskostani niihin menetelmiin joiden uskon vaikuttavan eniten uuden tiedon omaksumiseen (note to self).

Mulla ei ole hirveästi kokemusta englannin kielisestä materiaalista, joten opiskelumenetelmät eivät ole välttämättä kaikkein tehokkaimmat. Psykologian sanasto on vielä vähän hakusessa, vaikkakin sieltä melko hyvin voi poimia tuttuja asioita. Verkkoluentomateriaalissa on "onneksi" paljon kankeita anglismeja. Niitä on ärsyttävä lukea, mutta toisaalta se helpottaa englanninkielisen materiaalin opiskelua.

Ajattelin kirjoittaa tänään jostain psykologian osa-alueesta. Eilen luin koko päivän kognitiivisen oppimisen teorioita. Mutta ajattelin tällä kertaa kirjoittaa muutamasta käsitteestä, joiden avulla luomme itsellemme tavoitteita ja jotka auttavat meitä saavuttamaan niitä.

Minäpystyvyys (self efficasy) = Minä pystyvyydellä tarkoitetaan kykyä selvitä erilaisista haastavista tilanteista uskomalla omiin kykyihin. Positiiviset minäpystyvyys arviot saavat meidät yrittämään suurempia asoita, mihin realistisen arvion mukaan kykenemme. Toisinaan minäpystyvyysuskoa on liikaa ja toisinaan sitä voi olla liian vähän. 

Minäpystyvyysarviot ovat tehtäväkohtaisia. Arvelemme onnistuvamme toisissa tehtävissä paremmin ja toisissa huonommin. Tällä uskomuksella voi olla suuri merkitys siihen, miten tulemme tehtävässä onnistumaan. Tehtäväkohtainen motivaatio nousee, mikäli uskomme menestyvämme tehtävässä. Motivaatio ja usko omiin kykyihin saa meidät yrittämään ja työskentelemään onnistumisen eteen. 

Toisinaan voimme uskoa omiin kykyihimme liikaa, näin ollen emme välttämättä tee töitä riittävästi tavoitteen eteen ja epäonnistumme. Myös ns. uskonpuute johtaa epäonnistumiseen, sillä mikäli lähtökohtaisesti ei usko onnistumiseen, siitä useimmiten seuraa alisuoriutuminen tai epäonnistuminen. Omilla uskomuksillamme luomme itseään toteuttavia ennusteia.  

Minäpystyvyyteen vaikuttavat: ajatukset, tunneilmasto, motivaatio ja suorituskyky

Teorian isä on Albert Bandura ja minäpystyvyys on osa hänen sosiaalis-kognitiivista teoriaansa.

Tavoitteiden asettamisesta kohti maalia

Saavuttaaksemme pitkän tähtäimen tavoitteen tarvitsemme useaa eri tekijää, jotka vaikuttavat siihen miten tulemme tavoitteessa onnistumaan. Koska usko omiin kykyihin ei ole vielä itsessään tie menestykseen, tarvitaan tavoitteen saavuttamiseen myös muita yhtä merkityksellisiä tekijöitä.  

Motivaatiomme lisääntyy tehtävän aikana, mikäli saamme palautetta harjoittelun ohessa. Motivaatiotekijät taas laskevat, mikäli emme saa palautetta ollenkaan. Ajatellaan vaikka kilpaurheilijoita. Treeneissä saatu motivaatio auttaa urheilijaa antamaan itsestään enemmän yksittäisessä treenissä. Samalla hän todennäköisemmin antaa harjoituksissa kaikkensa, jotta kilpailuissa menisi hyvin. Mikäli urheilijalla ei ole valmentajaa tsemppaamassa harjoitusten aikana, hän todennäköisesti harjoittelee puoliteholla, jättää tärkeitä harjoituksia välistä ja saattaa matkalla unohtaa tulevat kilpailut kokonaan. 

Minäpystyvyydellä on tärkeä rooli urheilijan suoriutumisessa harjoittelukaudesta. Kun urheilija uskoo kykyihinsä ja mahdollisuuteensa voittaa tavoitteeksi asetetut kilpailut, hän tekee töitä saavuttaakseen tavoitteen. Pelkän minäpystyvyyden lisäksi tarvitaan realistista palautetta siitä mitä pitää vielä tehdä saavuttaakseen tavoitteet. Sillä epärealistinen suhtautuminen (tai usko) omiin taitoihin taas johtaa huonoon suoriutumiseen. Itseen pitää siis uskoa paljon, mutta ei liikaa. Uskon pitää olla optimaalisesti oman tämän hetkisen suorituskyvyn yläpuolella. Usko siihen mihin tulen tulevaisuudessa pystymään. 

Tulevaan onnistumiseen vaikuttavat myös odotukset tuevasta menestyksestä. Opetellessamme uusia taitoja meille syntyy käsitys omasta osaamisen tasosta. Aikaisempi menestys kilpailuissa antaa urheilijalle viitteitä siitä miten tulevissa kilpailuissa hän voisi menestyä. Tämä on siis realisista tietoa tämän hetken tasosta ja siitä mitä osa-alueita urheilijan tulee harjoitella lisää menestyäkseen tulevissa kilpailuissa paremmin. Harjoituskaudella on siis harjoiteltava aikaisemmassa kilpasuorituksessa ilmenneitä heikompia osa-alueita.

Oletetaan, että urheilijan kilpailut on vasta puolen vuoden päästä. Urheilijan menestys tai tappio siis odottaa vasta pitkän aikavälin kuluessa, mutta hänen on pysyttävä motivoituneena harjoitteluun koko tuo aika. Harjoittelusta ei välttämättä jaeta samanlaisia palkkioita mitä kilpailusta itsestään saa. Itsemuistuttelu auttaa pitämään tavoitteesta kiinni heikkoina hetkinämme. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kokee jossain vaiheessa hetkittäin epäuskoa onnistumiseen tai kyseenalaistaa tavoitteen tärkeyden. Näinä hetkinä on tärkeää palauttaa mieleen ne tekijät, jotka alunperin saivat ihmisen motivoitumaan tavoitteen saavuttamiseksi.  

Eli tehtävässä menestymiseen vaikuttavat: odotukset, palaute, tieto siitä mitä tavoitteen onnistuminen edellyttää ja uskoa itseen (eli minäpystyvyys).