Päivän oppi: Coping

Päivä on mennyt Copingin, eli selviytymiskeinoja kerratessa. Metsäpellon kirjassa Copingia käsitellään kognitiivisesta lähestymistavasta käsin, joten kaikenmaailman psykoanalyyttiset tiedostomattomat defenssimekanismit jäävät tässä kirjoituksessakin huomioimatta.

Tässä tapauksessa selviytymiskeinoilla viitataan stressistä selviämiseen. Selviytymiskeinot ovat joustavia ja tilannesidonaisia. Meillä ei lähtökohtaisesti ole tiukkoja vakiintunteita tapoja käsitellä stressitilanteita, mutta iän karttuessa valitsemme mielellämme parhaimmaksi kokemiamme selviytymiskeinoja. Ikävä todeta, että valitsemiemme selviytymiskeinojen käyttö ei aina johda positiiviseen lopputulokseen.  Lopputulema voi onnistumisen sijaan olla myös mitätön tai sillä voi olla kielteisiä vaikutuksia.

Selviytymiskeinojen käyttö on moniuloitteinen prosessi. Siihen vaikuttaa yhtälailla ympäristön vaatimukset, omat käytettävissä olevat voimavarat ja persoonallisuuden taipumukselliset piirteet (temperamentti ja luonteen piirteet). Koska selviytymiskeinot eivät lukeudu periytyviksi piirteiksi, voimme opetella eri menetelmien käyttöä tietoisesti. Esimerkiksi kognitiivis-behavioristisen psykoterapian avulla.

Coping-teoriat 

Lazarus sai aikaan merkittävän käänteen stressitutkimuksessa julkaistessaan Psychological stress and coping process -kirjan 60-luvulla. Suurin Lazaruksen tuoma havainto oli se, että ihminen on aktiivinen stressin käsittelijä. Ihminen pyrkii selviämään voimavarat ylittävästä stressistä kognitiivisin ja behavioraalisin menetelmin. Ihminen pyrkii tietoisesti: vähentämään stressiä, sekä hallitsemaan tai sietämään voimavaroja kuluttavia tekijöitä (voivat olla sisäisiä tai ulkoisia).
Lazaruksen mukaan ensimmäiseksi pohdimme onko koettu stressi haitta, uhka vai mahdollisuus. Tämän jälkeen voimme valita siihen käytettävän selviytymiskeinon. Selviytymiskeinot jaetaan tunnesuuntautuneisiin ja ongelmasuuntautuneisiin strategioihin. Ongelmasuuntautuneiden keinojen valinta todetaan teoriassa tehokkaimmaksi keinoksi, sillä se sisältää aktiivisen tietoisen pyrkimyksen selvittää tilanne. Koemme, että vallitseva tilanne on ratkaistavissa.
Tunnesuuntauteet keinot ovat teorian mukaan huonompi vaihtoehto. Ne pitävät sisällään itsesyytökset, tunteiden voimakkaat purkaukset (vihan purkaukset, aggressiivisuus yms.), tilanteen välttelyn ja etäännytyksen, mutta myös tuen etsinnän.

Lazaruksen teoriassa ei kiinnitetä niin huomiota pitkään jatkuneeseen stressiin eikä selviytymiskeinojen tehottomuuteen. Hän ei myöskään kiinnittänyt huomiota vaikeiden elämäntilanteiden käsittelyn vaikuttavan ihmisen elämään kokonaisvaltaisemmin. Tätä voisi kuvata lausahdus "se mikä ei tapa, vahvistaa."
Folkman oli Lazaruksen oppilas, joka jatkoi hänen työtään kiinnittäen huomiota juuri näihin puutteisiin.  Folkman liitti Lazaruksen teoriaan merkityskeskeiset selviytymiskeinot.
Merkityskeskeiset selviytymiskeinot vahvistavat myönteisiä tunteita. Siten ne tukevat ongelma- ja tunnesuuntautuneiden selviytymiskeinojen ylläpitoa. Merkityskeskeisillä selviytymiskeinoilla on viisi merkitystä:

1. Etujen ja myönteisten asioiden löytyminen, "ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin"
2. Etujen ja myönteisten asioiden itsemuistuttelu, muistellaan aikaisemmin löydettyjä hyviä puolia
3. Tavoitteiden sopeuttaminen, elämässä ei ihan aina onnistu ja uusien suuntien etsiminen on välttämätöntä
4. Prioriteettien uudelleenjärjestely, pitkittyneessä stressissä täytyy miettiä uudelleen mihin kaikkeen voimavarat riittävät
5. Myönteisten merkitysten lisääminen arkisiin tekoihin "arjen pienet hyvät uutiset"

Koherrenssi

Koherrenssin tunteella tarkoitetaan elämänhallinnan tunnetta. Elämänhallinnan tunne erityinen siitä, että se kypsyy pysyväksi piirteeksi aikuisiässä. Koherenssi on pysyvä, kokonaisvaltainen hallinnan tunne, jonka avulla jäsennämme kokemaamme ympäristöä. Koemme sisäisen ja ulkoisen ympäristön ennustettavana ja tunnemme, että asiat todennäköisesti sujuvat. Koherenssi on avain menestykselliseen stressinkäsittelyprosessiin. Se millainen koherenssi on, siihen vaikuttaa perimä ja ympäristön yhteisvaikutus. Koherenssista voi erottaa kolme osa-aluetta:
1. Ymmärrettävyyden tunne: löydämme ympäriltämme loogisia asiayhteyksiä, osaamme tulkita ympäristön tapahtumia
2. Hallittavuuden tunne: uskomme että voimme vaikuttaa tapahtumiin. Näemme tilanteet kuitenkin realistisesti ja hallintaan sisältyy myös avun pyytäminen tarvittaessa
3. Mielekkyyden tunne. Motivaatio on tässä tärkeässä osassa. Kykenemme näkemään vaikeat tapahtumat mielekkäinä ja haasteellisina. Mielekkyys on liikkeelle paneva voima.

Koherenssista on myös eroteltavissa yleisen kestokyvyn voimavarat. Voimavaroilla tarkoitetaan niitä tekijöitä, jotka osiltaan myös vaikuttavat siihen miten koemme stressin (negatiivisena, neutraalina, positiivisena). Tällaisia voimavaroja ovat muun muassa varallisuus, älykkyys, sosiaalisuus ja uskonto.
Koherenssin ja voimavarojen välinen suhde on dynaaminen. Koherenssi voi tuottaa niitä lisää tai päinvastoin. Yleisen kestokyvyn voimavaroja voidaan käyttää apuna stressitilanteissa, esim turvautua ystävien apuun.

Optimistisuus

Selviytymiskeinojen yhteydessä Metsäpellon kirjassa Meitä on moneksi mainitaan myös optimistisuus. Optimistisuudella koetaan olevan yhteys terveyteen ja hyvinvointiin. Optimistisuus on yleistynyt tapa suhtautua elämään ja tulevaisuuteen positiivisesti. Pääosin optimistisuus on peritty ja ympäristön yhteisvaikutuksen muodostama pysyvä piirre, mutta juuri ympäristön tapahtumat saattavat muuttaa optimistisuuden tasoa.

Epäonnen sattuessa optimisti turvatutuu usein sopeuttaviin tunne- ja merkityskeskeisten selviytymiskeinojen käyttöön. Pessimisti taas käyttää useammin passiivisia tunnesuuntautuneita selviytymiskeinoja. Tämä selittää optimistin ja pessimistin eroa juuri selviytymiskeinojen kohdalla.

Optimismi antaa energiaa ja vaikuttaa kykyyn kohdata vaikeuksia ja ylittää ne.

Ja sitten off topic..

Siinä se koko päivä taasen vierähti. Huomenna luen vielä viimeiset kertausket koealueesta ja menen suorittamaan kokeen pois elämän tieltä. Sitten opiskelenkin persoonallisuutta vähän syvemmältä Pervinin kirjan muodossa, jossa pikaisten selausten perusteella käsitellään samoja aihealueita paljon laajemmin.
Metsäpellon kirjaa on ollut mukava lukea, koska se on suhteellisen helppolukuista. Toisinaan minua häiritsee sen pintapuolinen viittaus melko suuriin teorioihin. Koska kirja ei keskity selittämään termejä auki, se jättää paljon tulkinnan varaa teorioiden ymmärtämiseen. Tästä syystä saatan ymmärtää jotkin osat hieman eri tavalla kuin ne on tarkoitettu ymmärrettäväksi. Tällaisia ajatuksia kirja minussa herätti.
Nyt ajattelin uhmata sadetta ja mennä koiran kanssa lenkille.

Meksikolainen sipsisalaatti

Kävin eilen lähikaupassa ennen salille menoa ja ovella muistin, etten ollut syönyt päivällä vielä yhtään mitään. Samaisessa kaupassa sijaitsee Mäkki, joten ajattelin poiketa pikaruualle. Koska olin menossa salille ajattelin ettei hampurilaiset olis nyt paras vaihtoehto näläntunteen siirtämiseen. Päätin ostaa fajitas mikälie salaatin. Maksoin salaatista siis 8 euroa (okei, 7,95), pelkästä salaatista. Maksan kyllä mielelläni hyvästä ruuasta mutta nyt saamani tuotteen hinta-laatusuhde tuntui kusetukselta. Tyhmä maksaa. Esimerkiksi sellainen oranssin keltainen huoltamoketju myy lähes mihin tahansa vuorokauden aikaan noutopöytää kymmenellä eurolla, joka sisältää alkusalaatit, pääruuan, juomat ja jälkiruoka kahvin. Siis kaksi euroa hintaa päälle ja saat parempilaatuista settiä ja niin paljon kuin jaksaa syödä.

Hyvän tovin kuluttua tilauksesta mun eteen kiikutetaan ruisleipäpaketin näköinen pikkuinen pahviloota. Okei, on varmasti parempi kuin ne muoviset kulhot ympäristön kannalta. Mutta sisältö ei ihan vastannut odotuksia. Siellä oli jäävuorisalaattia, maissipaloja, jauhelihapihvipaloja, natsoja, jotain kastiketta ja pari punapapua. Maistelin suolan ja ehkä etikan makua suussani koko kauppareissun ajan, nälkäisenä. Ajattelin, että mitä vittua? Mä teen ton setin ite.

Yleensä mä en kauheasti kokkaile, mutta saatavilla olevat elintarvikkeet tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän kuraa. Olen nyt parissa kotikokeilussa huomannut, että itse tehty on paljon parempaa. 

10 min Fajitassalaatti

1 pussi natsoja

1 rasia jauhelihaa

1 jäävuorisalaatti

1 purkki punapapuja chilikastikkeessa

1 purkki maissia

1 cheddarjuusto

1 jotain muuta juustoa

Tää on niin älyttömän helppo tehdä ja aikaa koko settiin menee maksimissaan kymppi. 

Jauhelihaan sotkin yhden kanamunan, fiiliksen mukaan papuja, maustoin aromatilla, 3 valkosipulin kynttä ja päälle vähän vehnäjauhoja. Sekottelin ja paiston pannulla epämääräisiksi möykyiksi.

Tässä siis kaikki ainekset mitä salaattiin sopivaan jauhelihapihviin riittää. Koostumuksen ei tarvitse olla liian kiinteä ja pihvimäinen, joten mureneva versio riittää hyvin. Taisin heittää mausteeksi vielä hieman grillimaustetta. 

Lihat paistui ja sekottelin sillä välin muut ainekset salaattikulhoon.. 

Juustot oli aika helppo viipaloida. Kaapista löytyi goudajuustoa tuohon päälle (miten kuvat saa käännettyä?)

Ja lopuksi sotkin vielä jauhelihat sekaan. Kaapista löytyi eilistä itse tehtyä valkosipuli-yrtti-smetanaa, jokä kävi maukkaasta salaattikastikkeesta. 

Lopputulos: hyvää salaattia, paljon enemmän ja edullisemmin.

Onneksi tuli käytyä eilen pikaruokaravintolassa. :) 

Päivän oppi: tunteiden säätely

Ei kauheen vahvasti tää päivä ole lähtenyt käyntiin. Aamulla unohdin hammashoitokäynnin, ja muistin asian tietysti vasta juuri ennen ko. hoitajan soittoa. Hammashoitelut jatkunee kuitenkin torstaina. Muutenkin siinä missä eilen vietin ylikeskittyneessä tilassa opiskellen ahkerasti koko päivän, tänään olen saanut taistella keskittymisen puolesta (opiskeluiden lopettaminen tekee tuskaa illalla kun pitäisi mennä nukkumaan). Kaikenmaailman sijaistoiminnot vievät uskomattoman paljon aikaa. Keskittyminen on hiponut lähellä nollaluokkaa. Lukiessa ajatukset harhailee, saatan viettää tunteja yhden kappaleen kanssa pystymättä keskittymään tekstin sisältöön. No yhtä asiaa olen tänään yrittänyt kertailla koko päivän, nimittäin tunteidensäätelyä. Tein omista muistiinpanoistani itselleni kännykkävideon. Sain itseni keskittymään kivasti videon tekemiseen ja itseni opettamiseen. Nyt ajattelin kirjoittaa tänne kuvitteelliselle yleisölleni tiivistelmän keskeisistä asioista. Lähteenäni on edelleen Metsäpellon kirja Meitä on moneksi. Kirjoituksessani toistelen termejä, jotta ne jäisivät paremmin mieleeni.

Mitä tunteiden säätely on? 

Tunteiden säätelyllä tarkoitetaan fysiologisia prosesseja (verenpaine nousee, sydämen syke), sisäisen tunnetilan syntyä (rakkaus, raivo), sekä kykyä säädellä tunteiden kestoa, intensiteettiä ja mahdollisuutta muuttaa niitä tietoisesti. Tunteiden säätelyä luonnehditaan dynaamiksesksi ja joustavaksi, joten käsittelytavat ovat tilannesidonnaisia. Voimme siis tietoisesti harjaannuttaa tunteiden säätelystrategioitame, elämän saatossa säätelystrategiat vakiintuvat ja niistä tulee meille suhteellisen pysyviä tapoja reagoida eri tilanteisiin. Säätelyn pohjalla vaikuttavat synnynnäiset taipumukselliset piirteet, temperamentti. Biologisesti tunteiden säätely voidaan määrittää isoaivojen otsalohkon ja limbisenjärjestelmän amygdalan yhteistyöksi. Aivoista on löydetty serotoniinin säätelygeeni, erityisesti 5HTTLPR-alue, joka osallistuu tunteiden säätelyyn.

Tunteiden säätely voi onnistua tai epäonnistua. 
Onnistuessaan tunteidensäätely on helppoa ja se ei kuormita meitä fyysisesti eikä psyykkisesti. Voimme käsitellä tunteita joustavasti ja avoimin mielin, tunteisiin liittyvää käyttäytymistä ei koeta häiritseväksi. Onnistunut tunteidensäätely ei laukaise stressiä. Epäonnistunut tunteidensäätely taas saa meidät unohtamaan tilanteen asettamat vaatimukset. Ajatusten ja toiminnan hallinta pettää, josta seuraa tunteiden vallassa toimiminen tai tietoinen yritys tukahduttaa tunteet. Tästä voi helposti keksiä elävän elämän esimerkkejä. Epäonnistunut tunteisensäätely voidaan jakaa yli- ja alisäätelyyn. Tunteiden ylisäätelyllä tarkoitetaan tilaa jossa henkilö on estyneessä tilassa eikä välttämättä tunnista omia tunteitaan, eikä osaa niitä välttämättä sanallistaa. Tunteiden alisäätelyssä taas henkilö on niin kiihdyksissä ettei hän hallitse sanomisiaan. Tunteet kuormittavat henkilöä, sekä tunteiden muuttaminen on vaikeaa.

Tästä lähdin pohtimaan tarkoitetaanko tällä tunteiden ali- ja ylisäätelyllä tilannesidonnaisia, vai vakiintuneita tapoja käsitellä tunteitakuormittavia tilanteita (duodecim lehden nettiartikkeli vahvisti pohdintani, linkki alla). Mielestäni tällä tarkoitetaan nimenomaan luonnollista tilaa, eli tilanteita jotka saattavat sattua meidän jokapäiväisessä elämässämme. Meillä on vakiintuneita tapoja käsitellä henkisesti painostavia tilanteita, mutta elämässä useimmiten tulee eteen myös uusia tilanteita, joihin emme osaa etukäteen varautua. Tilanteet saattavat toisinaan yllättää ja tunnetilan hallinta pettää, tunteet tulevat ns. yli ja niihin virinneisiin tunteisiin pitäisi sitten reagoida jotenkin. Aloin pohtimaan omassa elämässäni tilanteita, jolloin olen kohdannut tunteiden alisäätelyä. Ainakin hautajaisissa olen kokenut tilanteen kun surun tunne on päässyt valloilleen ja minun on täytynyt poistua tilasta rauhoittumaan. Ylisäätely taitaa olla kohdallani harvinaisempaa, tai en ainakaan nyt pysty muistamaan yksittäistä tapahtumaa jossa olisin ylisäädellyt tunteitani. Toisaalta olen hyvä nimeämään tunteita ja sanallistamaan niitä, joten minulla tunteiden alisäätely taitaa olla luontaisempi tapa toimia tunteita kuormittavissa tilanteissa.

Tunteiden säätelyn lähikäsitteet

Tunteiden säätelystä voidaan erottaa sen lähikäsitteet osittain limittäisiksi ja osittain itsenäisiksi käsitteikseen. Nämä ovat: tunnetilan säätely, itsesäätely, itsehallinta ja selviytymiskeinot.

Tunteiden säätely kuuluu tunnetilan säätelyn alle. Tunnetilan säätely kattaa lyhytkestoisten ja voimakkaiden tunteiden säätelyn, sekä pitkäkestoisten ja mietojen tunteiden säätelyn.
Itsesäätelyllä tarkoitetaan tunnekokemuksen säätelyn muotoja, jotka liittyvät tunneilmaisuun ja käyttäytymisen muokkaukseen. Esimerkiksi kun itsesäätelemme jotain negatiivista tunnetta saatamme hellittää itsesäätelyä jostain toisesta itsesäätelyä vaativasta asiasta. Joten seurauksena voi olla esimerkiksi juopottelu tai liiallinen syöminen. Lähtöajatus tässä luultavasti on se, että päätämme kuinka paljon alkoholia juomme, ja negatiivisen kuormittavan tunnelatauksen sattuessa menetämme tämän hallinnan (tietoisesti tai tiedostamatta). Tässäkin on sellainen tunne etten ihan saa koppia itsesäätelystä. En oikein keksi oman elämän esimerkkiä koska näin olisi käynyt. Ehkä jonkun eron yhteydessä(?). Olen käsitellyt eroa juoksemalla tavallista enemmän ulkona.
Itsehallinta on taasen itsesäätelyä joustamattomampi käsite. Itsehallinta tarkoittaa itsensä hillintää ja tietoista tunne-elämän pidättäytymistä.  Tästä tulee mieleen lähinnä vanhemman sukupolven taipumus hillitä tunteet, käsitääkseni nykykulttuurissa taas tunteiden näyttäminen julkisesti on sallittua (BB-Nikot sun muut).
Selviytymiskeinot tarkoittavat myös hieman eri asiaa, kuin tunteiden säätely. Selviytymiskeinot ja tunteiden säätely ovat hierarkisessa suhteessa toisiinsa. Tosin kyse on eri asioista, sillä selviytymiskeinoissa ei välttämättä tarvita tunteita ollenkaan (kartan ostaminen kaupasta vieraassa kaupungissa). Tunteiden säätely on enemmän omakohtaista tulkintaa ja tunnekokemuksen säätelyssä merkitsee enemmän aikaisemmat tunnekokemukset. Erotuksena on myös tunneilmaisu, tunteen fysiologiset prosessit sekä myönteisten tunteiden säätely. Näitä selviytymiskeinot eivät pidä sisällään.

Tunteiden säätelystrategiat

Vuosituhannen vaihteessa on tutkittu paljon tunteiden säätelystrategioita. Tähän kirjoituksen loppuun ajattelin vielä nopeasti tiivistää Metsäpellon kirjassa mainittujen tutkijoiden löydöksiä, tai miksi niitä nyt voisi kutsua.

Parkinson ja Totterdellin mukaan tunteiden säätelykeinot ovat yksinkertaisia. Ne jakautuvat kognitiivisiin ja behavioraalisiin keinoihin. Kognitiivisia tapoja on järkeillä ja etäännyttää tunteet, jotta niitä olisi helpompi käsitellä. Behavioraalisia keinoja taas on tunteiden unohtaminen vaikkapa liikunnan avulla, tunteet voi purkaa myös kirjoittamalla niistä päiväkirjaa. Tunnistan itsessäni nämä molemmat tavat selvittää haastavat tunnetilat. Tilanteista pyrin ensimmäisenä etäännyttämään tunteet ja pohdin niitä järkeillen mistä mikäkin voisi johtua. Näin pystyn ajattelemaan tilannetta muultakin kuin vain omalta kannaltani. Liikunnan avulla pääsen helposti irti alavireisestä tunnetilasta.

Brenner ja Salovey ajattelivat, että tunteiden säätelykeinot ovat ulkoinen ja sisäinen, sekä sosiaalinen ja yksityinen. Ulkoinen keino voisi olla vaikkapa liikunta ahdistuksen lievittäjänä. Ulkoinen keino siis muuttaa ihmisen käyttäytymistä. Sisäiset keinot taas muuttavat ihmisen sisäistä kokemusta. Jos mieli on hyvin surullinen, tunnetilaa voi yrittää korjata ajattelemalla positiivisia asioita. Ne voivat olla muita, kuin tunnetilan aiheuttajan positiivisia puolia. Sosiaalinen tapa taasen nimensä mukaisesti kertoo murheiden unohtamista ihmisten seurassa. Yksinäinen taas itsekseen olemisen avulla. Nämä kaikki tuntuvat aika loogisilta ja löydän helposti jokaiseen esimerkin omasta elämästäni.

Gross taas ajatteli tunteiden säätelyn tapahtuvan ennen tunteen viriämistä ja sen jälkeen. Ennen tunteen viriämistä voimme siirtää tarkkaavaisuuden pois sen aiheuttamasta kohteesta. Muistan tästä esimerkin armeija-ajoilta joltain leiriltä, kun sain oman negatiivisen tunneryöpyn unohdettua juuri ennen sen puhkeamista siirtämällä ajatukset muihin toimiin. Tämän taktisen siirron jälkeen voimme arvioida tilannetta uudestaan käyttäen kognitiivisia menetelmiä. Tunteen viriämisen jälkeen käytämme reaktiosidonnaisia strategioita. Pyrimme niillä muuttamaan fysiologisia reaktioita, tunneilmaisua ja tunnekokemusta. Muistan epäonnistumistilanteita tässä tunnetilan muuttamisessa sen jälkeen kun tunnetila on ottanut minussa vallan. Muistan kuinka vaikeaa sitä on lähteä enää muuttamaan siinä vaiheessa. Itsensä rauhoittaminen ei välttämättä joka tilanteessa ole ihan helppoa. Sen jälkeen olen yleensä tarvinnut jonkun aikaisemmista strategioista tyynnyttämään itseni.

Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan tunteiden säätelykeinoja on tutkittu niiden pitkäaikaisten seurausten valossa. Terveyskäyttäytymiseksi määriteltävien tunteidensäätelykeinojen käytöllä voi olla suotuisia tai epäsuotuisia seurauksia. Suotuisiin keinoihin lukeutuu mm. liikunta. Epäsuotuisaa terveydelle haitallista on tunteiden säätely mm. alkoholin ja tupakoinnin avulla, sekä psyykeen kannalta negatiivisten asioiden vatvominen ja tunteiden tukahduttaminen. Suotuisuus ja epäsuotuisuus on myös riippuvainen siitä kuinka monipuolisesti tai yksipuolisesti näitä keinoja käyttää.

Tunneälystä

Tunneälyä pidetään piirretyyppisenä. Se on tunnepitoisen tiedon havaitsemiseen ja ymmärtämiseen tarvittava kognitiivinen kyky. Siihen kuuluu kyky tunnistaa ja ilmaista omat tunteet sekä tunnistaa toisten ihmisten tunteet tarkasti. Se on myös kuku käyttää tunteita ongelmanratkaisussa ja luovuutta vaativissa tehtävissä. Tarvitsemme tunteita ajatuksien tueksi. Koska tunneälykäs ihminen osaa lukea ja tulkita omia tunteitaan, hänen on osattava myös analysoida ja ymmärtää tunnepitoista tietoa ja tunne-elämän lainalaisuuksia. Tunneälykkyyteen kuuluu myös taito hallita omia ja muiden ihmisten tunteita. Ihmettelen miten kukaan voi hallita toisen ihmisen tunnetilaa. Tulee lähinnä mieleen tilanteet, joissa toinen nähtävästi ärsyyntyy jolloin reaktiona pitäisi olla oman toiminnan muuttaminen (mutta toiminnan muuttaminen aina auta, eikä toisaalta aina tarvitse ottaa vastuuta toisen ihmisen tunnetilasta).

Tunneälyn ongelmat ovat muun muassa aleksitymia ja emotionaalinen ambivalentius.
Aleksitymia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksitymia
Emotionaalisesta ambivalentiudesta ja samasta kirjasta tiivistelmää noin yleisesti: http://damdidumdidam.blogspot.fi/2011/02/tenttiin-lukua-persoonallisuuspsykologi_8735.html

Lopuksi..

Tulipa pitkä kirjoitus, en avannut kirjoittanut kaikista kirjassa mainituista asioista, mutta mielestäni tärkeimmistä tai niistä joiden kanssa eniten tänään painiskelin.
Eilisestä kirjoitukseta mieleeni jäi asiavirhe motivaatiokirjoituksessa. En tosin ajatellut kertoa mikä se virhe oli :)

Lähteet:
Metsäpelto, Meitä on moneksi
Duodecimlehti: tunteet, varhainen vuorovaikutus ja aivojen toiminnallinen kehitys. Googlella löytyy.

Motivaatio, työntöjä vai vetoja?

Päivä on mennyt pitkälti istuskellessa joko keittiön pöydän ääressä tai tietokoneen ääressä kertaillessa persoonallisuuspsykologian tenttiin. Päivän polttavin opiskeluaihe on motivaatio, johon olen enemmälti jumittaunut. Metsäpellon meitä on moneksi -kirjassa kerrotaan motivaatiosta suppeasti. Kirjassa lähinnä avataan motivaation käsitettä ja siihen liittyviä teorioita.

Freudin ajoilta 1900-1950 luvulle asti elettiin käsityksessä, jossa motivaation ajateltiin olevan sisäsyntyistä ja ulkoapäin ohjailtavaa, meidät ikäänkuin työnnetään liikkeelle. Kuuntelin verkkoluentoa, jossa annettiin esimerkki yliopiston pääsykokeista. Pääsykokeista tehdään vaikeat ja siinne pääsee opiskelemaan vain harvat. Tämä alistaa ihmisen opiskelemaan ahkerasti kokeisiin, jotka läpäistyään hän osaa arvostaa saavuttamaansa opiskelupaikkaansa huomattavasti, koska se on vain harvojen valittujen etuoikeus.

80-luvulla havaittiin että työntämisen sijaan meitä voi jotkut asiat myös vetää puoleensa. Kuten työntämisteoriassa, myös vetämisteoriassa hedonismi on keskeinen päämäärä. Voimme ajatella, että meillä on vaikutusmahdollisuuksia saavuttaa asettamamme tavoitteet ja arvioida niiden saavuttamista kognitiivisesti. Tavoitteena voi olla esimerkiksi tulla ystävästä rakastajaksi ja myöhemmin avioitua.
Vetoteoriassa korostetaan 1. kiinnostusta yksilön konkreettisiin tavoitteisiin (esim kaverit ja opiskelu) 2. Kiinnostus kognitiivisiin tekijöihin. Omat vaikutusmahdollisuudet 3. ympäristön ja kehityksen korostaminen. Ympäristö muuttuu ihmisen iän myötä.

Kirjassa puhutaan myös elämänkulun motivaatiomallista, neljän S:n mallista. Otamme itse suunnan, eli määrittelemme mitä haluamme tavoittaa. Rooliodotukset ja instituutiot (perhe, ystävät, opiskelukaverit..) myös määrittävät mihin voimme suunnata. Sunnistamme kohti valittua päämäärää. Matkalla tarvitsemme Säätelyä, esimerkiksi ystäviä jotka auttavat saavuttamaan yhteiset tavoitteet. Toisinaan meidän tarvitsee Sopeutua, mikäli emme onnistu tavoitteessa tai sitten saavutettu tavoite johtaakin uuteen ennalta arvaamattomaan tilanteeseen.

Tarjoilija tuokaa mulle siideriä

Viime kuukaudet on menneet työharjoittelun lomassa. Eipä sitä juuri muuta ole ehtinytkään tehdä, paitsi tietysti siideriä. Netissä on tarjolla muutamia ohjeita kotisiiderin tekemiseen, ja oma siideri on tehty niiden mukaisesti. Tunnelmat ensimmäisen satsin tekemisessä oli vähintäänkin epävarmat, mutta tuotos ei ollut ollenkaan hassumpi. Idea koko hommaan lähti Rennon terassilta pohdinnoista kotimaisen siiderin heikosta laadusta. Lähes kaikki tuppaavat olemaan keinotekoisia esanssimehulitkuja. Viimeaikoina on tullut maisteltua paljon erilaisia siidereitä vertailun vuoksi.

Tässä on nyt sitten ne ohjeet, joiden mukaan itse olen siideriä tehnyt. Tarvitaan vain:

30L käymisastia
1 kpl lappo
1 ominaispainemittari
3kpl 10l ämpäreitä / toinen käymisastia

0,33 tai 0,5l lasipulloja riittävästi
1 desinfiointiainetta
1 tratti

Itse siideriin taas:

25l omenamehua / kävin mehuasemalla puristamassa 50kg omenaa, ei pastöroida (noin 20e)
1 viinihiiva, pakkauksesta lisäsin myös sitruunahapon ja ravinteet
250g rusinoita

- Makeutukseen nestemäistä hermesetasta
- pullotukseen, jotta saataisiin happoja sokeripaloja

Kaikissa vaiheissa on tärkeää kaikkien astioiden huolellinen desinfiointi

Vaihe 1.
Omenamehun joukkoon lisätään rusinat, hiivat ja hapot
Kansi kiinni ja annetaan käydä mahdollisimman tasalämpöisessä, vedottomassa paikassa kunnes pulputusväli on noin 2min (huoneen lämpötilasta johtuen tämä kestää muutamasta päivästä viikkoon)

Vaihe 2.
Otetaan rusinat veks, lapotaan juoma pikkuämpäreihin (eli erotellaan sakat pois). Tämän jälkeen annetaan kirkastua kaikessa rauhassa ämpärissä.

Vaihe 3.
Voidaan toistaa lappoaminen, ja tässä vaiheessa voi halutessaan makeuttaa.
Suoritimme makeutuksen siten, että laitoimme kolmeen eri ämpäriin eri makeutusainemäärän.
Ämpäri nro. 1. ei makeutetta, Ämpäri nro 2. 20ml makeutetta Ämpäri nro 3. 30ml lmakeutetta.

Vaihe 4.
Pullotus. Pullotuksen yhteydessä jokaiseen pulloon lisätään yksi pieni sokeripala ja halutessaan voi laittaa sitruunamehua. Sitruunamehun kanssa kannattaa olla varovainen, ettei tule laittaneeksi liikaa. Sen maku on melko peittävä. Laitoimme 1 teelusikallisen per pullo, joka oli liikaa (tosin käymisastiassa oli jo sitruunahappo ennestään).

Vaihe 5.
Anna pullojen olla viikon verran lämpimässä ja vie ne vasta sitten kylmään.  Kylmässä maku paranee 1-3kk ajan.

Ensimmäiset juodut pullot olen nauttinut viikon päästä. Olemus ja raikkaus on kohdillaan, juoma on selvästi helmeilevän kuplivaa siideriä. Jälkimaussa häiritsee liian voimakas sitruuna, joka peittää alleen vähän liikaa omenamehun makua. Olen maistanut vasta 20ml makeutettua juomaa, tämä oli ainakin maultaan kuivaa tai puolikuivaa. Viikkojen päästä tiedetään millä tavalla maku muuttuu.

Nyt on porisemassa toinen erä karpalo-omena siideriä. Tähän en löytynyt ohjeita netistä, joten juoma valmistuu soveltamisen kautta vähän erilaisella menetelmällä. Ohjeita laitan myöhemmin.

Pullojen pesu.

Käytimme pesussa aluksi ihan Fairya. Sen jälkeen pullot desinfioitiin ja otettiin käyttöön. Yritimme myös laittaa pullot uuniin, mutta tuli paljon muutoksia aikatauluihin, niin etenimme nopeamman kautta.