Pääsykoetulokset ja taipaleeni psykologian opintoihin

Olen nyt viikon verran ehtinyt sulattelemaan pääsykoetuloksia. Täytyy myöntää, että tulos oli melkoinen yllätys. Olin laskeskellut etukäteen mahdollisia pistemääriä, optimistisia ja pessimistisiä arvioita. Olin aika positiivisesti yllättynyt, kun todellinen tulos osui kerrankin optimistisen arvion puolelle. Nappi suoritus ja opiskelupaikka irtosi. Nyt voi huokaista helpostuksesta, ei enää pääsykokeita vaan keskittymistä itse asiaan!

Kesän aikana saan ottaa suht koht rennosti ainakin sen suhteen, ettei tarvitse pohtia ensi kevään lukusuunnitelmia, ja muutkin arjen huolet voi pyyhkäistä taulusta. Kevennän lukuvuoden opintotaakkaa opiskelemalla kesän aikana psyykkisiä häiriöitä, voi sitten yhden kurssin verran lepäillä lukuvuoden aikana. Piakkoin on edessä muutto Joensuuhun, kunhan ensin löytää jostain asunnon. Hakemuksia olen laitellut sinne sun tänne. Toivottavasti asunnon löytäminen ei ole ihan niin kovan työn takana, kuin pääsykoekirjojen opiskelu oli. Kesän aikana täytyy myös heittää kaikki nurkkiin ajelehtineet turhat roinat pois, on hyvää aikaa pikku hiljaa siivota kaappeja ja miettiä mitä kannattaa ottaa mukaan. 

Mitä tästä luku-urakasta voi antaa muille tulevaa opiskelija-elämää pohtiville? 

Ainakin se, ettei kannata luovuttaa, vaan antaa kaikkensa ja omistautuu sille asialle minkä kokee tärkeäksi. Ei ole merkitystä kuinka hyvin tai huonosti on aiemmin opinnoissaan menestynyt. Omistautuminen ja oman jutun löytäminen on ainoa tie, jolla voi saavuttaa sen mitä todella haluaa. Oli se asia mikä tahansa, se täytyy ansaita. 

Jos opiskelupaikka olisi mennyt sivusuun, olisin jatkanut opintoja avoimessa syksyn ja lukenut ensi kevään kokeisiin luultavasti jo joulun välipäivistä saakka. Siinä ohessa olisin järjestänyt työkuviot siten, että saan riittävästi aikaa opintoihin. Juna olisi jatkanut kulkuaan ainakin ensi kevääseen.

Epäonnistuminen ei ole paha asia. Se on hetki jolloin on mahdollisuus tarkastella asioita, jotka ovat itselle tärkeitä, "mikä on mun juttu". Olen hakannut päätä seinään ammatti-identiteetin suhteen kymmenen vuoden ajan. On ollut todella vaikea löytää sellaista asiaa josta olisin aidosti innostunut. Olin tietysti lukion jälkeen täysin varma siitä, että haluan liikunta-alalle, mutta huonolla ylioppilastodistuksella en päässyt pääsykokeisiin (huonosta todistuksesta voi olla joillakin aloilla haittaa). Sattuma vei mut kaupalliselle alalle, joka ei tuntunut yhtään mun jutulta. Suoritin opinnot kuitenkin läpi ja päädyin tilanteeseen, että haluan tehdä elämässä jotain mikä minua oikeasti kiinnostaa. Minulla oli koko ajan vahva palo siihen, että elämä on liian arvokas heitettäväksi asioille joista ei ole kiinnostunut. 

Siispä toivotan tsemppiä kaikille ammatti-identiteettiään pohtiville. Kun jatkaa yrittämistä, oma juttu saattaa löytyä vaikka ihan sattumalta.