Ihan alkuun anteeksi iltalööppimäinen klikkiotsikko. Lupaan kuitenkin sisällön olevan perinteistä keltaista mediaa tasok.. monipuolisempaa. Työstän parhaillaan psykologian gradua, jonka aiheena on urheilijoiden kokemukset onnistumisista ja epäonnistumisista. Graduuni liittyen kiinnitin huomiota noin viikko sitten iltasanomien nettisivuilla julkaistuun uutiseen venäläisestä korkeushyppääjästä, joka oli pettynyt euroopanmestaruuteen johtaneen suorituksen jälkeen.
Uutisointi on jäänyt mieleeni pyörimään ja halusin löytää tälle omituiselle käyttäytymiselle selityksen. Suomalaisittain maalaisjärjellä ajateltuna urheilijan pitäisi olla onnellinen siitä, että hän suoriutui arvokisoissa finaaliin ja voitti koko roskan. Tällaista onnentunnetta ei kuitenkaan kuitenkaan tullut. Urheilija oli pettymyt suoritukseen ja mikä kummallisinta, hän ei kokenut voitolleen oikeutusta. Todella hämmentävää itsekritiikkiä ja itsensä ruoskimista. Näin kaukaa tarkasteltuna on absurdia, että urheilija kokee epäonnistuneensa voittaessaan euroopanmestaruuden. Miksi ihmeessä näin on?
Urheilun tarkoitus
Erinäisten sattumusten kautta oma tutkimusaineistoni johdatti minut Viktor Franklinin teosten pariin. Frankl vastaa jopa hämmentävän osuvasti pohdintoihini perustellen kirjassaan elämän tarkoitusta etsimässä (1978) miksi urheilu on olemassa ja miksi ihmiset urheilevat. Seuraavaksi kerron tiivistetysti Frankl:n ajatuksista.
Frankl:n mukaan ihminen on luonnostaan jännitystä tarvitseva ja etsivä olento. Nykyinen hyvinvointiyhteiskunta ei pysty tarjoamaan jännitystä arjessa, joten ihminen on eksitentialistisesti turhautunut (vailla elämäntarkoitusta ja päämäärää). Teknologian ansiosta ihmisellä on enemmän aikaa käytettävissä kuin koskaan aikaisemmin, mutta toisaalta hänellä ei ole mitään mihin vapaa-ajan käyttää (ei tarvitse kävellä, koska voi ajaa autolla jne.) Koska hyvinvointiyhteiskunta ei tarjoa jännitystä, sitä on luotava itse. Jännitystä luodaan asettamalla itselle erilaisia vaatimuksia ja asettamalla itsensä alttiiksi stressille. Urheilu on olemassa, koska se sallii ihmisen kehittää itselleen vaaratilanteita ja se mahdollistaa vaatia itseltään tarpeettomia uhrauksia. Uhraukset ovat tarpeettomia, sillä ne eivät liity toimintoihin, joita ihminen normaalissa arjessa tarvitsee.
Ihmisen arki on mukavaa ja liikkuminen on tehty tarpeettomaksi. Liikkumisen tarkoituksen katoamisen jälkeen, ihminen on alkanut rikkoa rajoja ja tehdä asioita, joihin ihmiset eivät ole koskaan aiemmin pystyneet. Rajojen rikkomisen perimmäinen tavoite on mahdollisuus saavuttaa inhimillisten kykyjen raja. Rajaa ei voi kuintenkaan koskaan saavuttaa, sillä ihminen työntää rajan aina vain kauemmaksi. Siksi urheilussa, lajista riippumatta, ihminen kilpailee vain itseään vastaan.
Voittaminen ja epäonnistuminen
Frankl:n mukaan urheilijan suoritus epäonnistuu sitä todennäköisemmin mitä enemmän ihminen pyrkii kilpailemaan muiden kanssa ja voittamaan heidät. Menestyksen tavoittelu ja muiden kilpailijoiden voittaminen ovat huonoja tavoitteita, ja ne johtavat heikkoon suoritukseen. Tällaisissa tavoitteissa perimmäinen tarkoitus, itsensä ylittäminen, unohtuu.
Urheilijalle paras tavoite on pyrkimys tehdä parhaansa ja parantamaa omaa suoriustaan. Tällainen tavoite johtaa todennäköisemmin menestykseen, sillä urheilun perimmäinen tarkoitus on omien rajojen rikkominen.Voittaminen ja menestyminen tavoitteena kasaa urheilijalle suorituspaineita ja liiallista jännitystä, minkä takia suoritus menee pilalle. Mitä tulee menestykseen ja muiden voittamiseen, jotkut asiat on saavutettavissa vain jonkun toisen asian sivutuotteena.
Palataan lopuksi vielä venäläisen korkeushyppääjän pettymykseen. Uutisessa hän perustelee voitosta seurannutta pettymystä sillä, että hän hävisi itselleen. Voitosta seurasi pettymys, sillä kilpailujen ainoa tavoite jäi saavuttamatta. Urheilijan reaktio on suoraan Frankl:n oppikirjasta.
Siitä seuraa kysymys onko tällainen perefktionismi urheilijalle haitallista?
Ps: Frankl tarjoaa varsin mielenkiintoisia ajatuksia graduani ajatellen. Nähtäväksi jää millä tavalla Frankl:n ajatukset näkyvät tulevassa työssäni.
