Heipparallaa, blogikirjoittelu on jäänyt vähälle kuluvan vuoden aikana. Kuitenkaan se ei ole täysin unohtunut, elämänkiireet ovat vain jarruttaneet kirjoittelua. Viime keväänä ajatuksena oli kirjoittaa muistiinpanotyyppisesti persoonallisuuspsykologiasta, mutta jätin kurssin toistaiseksi tekemättä. Loppukeväällä tuli opiskeluähky, joten oli parempi ottaa reilusti lomaa. Kevät oli hyvin tiivistahtinen ja opintosuorituksia tuli paljon. Vapaa-aikaa ei juuri ollut ja opintojen ohessa arki muuttui totaalisesti lapsen syntymän jälkeen.
Tässä kirjoituksessa voisin keskittyä kertomaan minkälaista on opiskelu on vauvataloudessa. Ajattelin sen olevan helppoa. Kuvittelin, että minulla olisi enemmän aikaa viettää lapsen kanssa, kun itse saa päättää ajankäytöstä. Noh, näin jälkikäteen viisastuneena se ei ihan niin helppoa ole ollut.
Mistä arjen hankaluuksista sitä aloittaisi. Opiskelijan asumistuen menettäminen tuli täysin yllätyksenä. Lapsen syntymän jälkeen Kelasta tuli reilu 600e takaisinperintäkirje "liikaa" maksetuista asumistuista. Tipahdin yleiselle asumistuelle, jonka summa oli ihan mitätön opiskelijan asumistukeen verrattuna Yleinen asumistuki vaikutti lähinnä vittuilulta noin muutenkin. Opintotukeen saa tienata reilu 600e kuukautta kohden, mutta asumistuki tiputti sallitut tienistit 400e kuukaudessa. Summasummarum, talouden menot kasvaa lapsen syntymän myötä, mutta aika ei riitä enää opintoihin ja työntekoon, jos haluaa myös viettää aikaa perheen kanssa. Siinäpä se kevät menikin. Kävin töissä, opiskelin ahkerasti ja vietin aikaa perheen kanssa sen mitä ehdin, eli aika vähän.
Kesällä pidin reilusti kesäloman opinnoista. Tulin siihen tulokseen ettei pingottamisesta ole loppujen lopuksi mitään hyötyä, ainakaan tässä elämäntilanteessa. Kesäkuussa kävin armeijassa vähän kertailemassa, vietin kesälomaa pari viikkoa Turussa ja käväsin Tampereellakin. Kävin ilosaarirokissa rokkailemassa ja loppukesän kävin töissä tekemässä keikkaa kehitysvammaispalveluiden parissa.
Syyslukukausi alkoi myös opintojen suhteen rennoissa merkeissä. Paremman puoliskon, eli Marin äitiysloma loppui ja hän meni töihin. Muksu aloitti päivähoidon vasta lokakuun alussa, joten olin hoitovapaalla siihen saakka.
Syksy on sujunut aika stressittömissä merkeissä opintojen suhteen. Olen suorittanut vain sen mitä olen pystynyt vauva-arjen ohessa tekemään. Aika tyytyväinen olen sillä opintosuorituksia tuli silti 20 pistsettä syksyltä, vaikka tuntuu etten tehnyt juuri mitään. Kirjoitin kandityön, suoritin yhden kognitiivisen neurotieteen sivuainekurssin, psykiatrian ja kirjoitusviestinnän ja jotain muuta mitä en nyt muista. Keväällä ajattelin taas suorittaa enemmän opintoja, jotta pääsisin ensi keväänä aloittamaan maisterivaiheen opinnot. Ensi syksystä on siis tiedossa työläs mikäli tähän tavoitteeseen pyrin pääsemään. Tosin tässä taas katselen 300e arvoista Kelan takaisin perintäkirjettä "liikaa" maksetuista asumistuista. Hah, takaisin maksettava summa on suurempi kuin kuukausittainen opintotuki. Täytyy varmaan ottaa soittokierros, liikeniskö mistään vähän keikkaa. Teen mielummin töitä, kuin nostan opintolainaa. Saattaa kuitenkin olla, että opintopisteet ovat tulevana keväänäkin ne, mistä pitää joustaa (terveiset valtiolle).
Olen suhteellisen tyytyväinen kuluneeseen syksyyn. Koska priorisoin lapsen hoitoon, ehdin vähän myös urheilla ja koska en ottanut stressiä opinnosta, enkä töistä, niin vietin paljon aikaa kotona. En ole juuri nähnyt kavereita. Tosin ainejärjestömme Oidipuksen ja Pohjois-Karjalan psykologiyhdistyksen kokouksissa olen käytnyt ahkerasti.
Noin muuten en tunne kotona lorvimista yhtään omaksi jutuksi. Juoksen ennemmin tukka putkella kodin ulkopuolisissa aktiviteeteissa ja olisin varsin mieluusti kokoajan menossa jossakin. Suunnittelisin, ideoisin ja liikkuisin enemmän, olisin mieluusti sosiaalisempi ja opiskelisin myös iltaisin, mitä en nyt voi tehdä ollenkaan. Noh, kaikkea ei voi saada. Näillä mennään.
