Olen jälleen opintojen myötä joutunut kertaamaan erilaisia oppimistrategioita ja etsimään tietoa tenttiin valmistautumisesta. Aiheen tiimoille kannattaa palata aina aika-ajoin ja kerrata erilaisia menetelmiä (ellei erilaiset oppimistrategiat ole itsestäänselviä). Tämän syksyn viimeinen kurssi on oikeustiteen kurssi rikos- ja prosessioikeus. Joululoman alkuun on enää muutama viikko ja kurssi on haastava.
Haastavan kurssista tekee se, ettei minulla ole aikaisempaa kokemusta oikeustieteen opinnoista, eikä siitä minkälaisia asioita tenteissä kysytään. Koealue on suurehko. Kolmen tenttikirjan yhteiseksi sivumääräksi tulee noin 900 sivua. Yritän saada tentin hyväksytysti lävitse vielä tämän vuoden puolella. Kiire tulee, aikaa on vain pari viikkoa.
Sanasta sanaan lukeminen ei nyt tule kysymykseen. Ehtisin juuri lukea kaiken kerran, mutta siitä ei jäisi yhtään mitään käteen. Tuossa 900 sivussa on pakko olla asioita, jotka ovat vähemmän merkityksellisiä kurssin kannalta.. ts joiden lukemiseen ei kannata panostaa, mitä ne sitten ovat? enpä tiedä vielä.
Olen palannut perustan äärelle ja olen jälleen googletellut oppimistrategioita ja etsinyt tietoa oikeustieteen tenteistä. Olen myös kysellyt kavereilta valmistautumisvinkkejä.
Löysin Turun yliopiston opiskeluohjeita sivuston, joka on mielestäni verraton. Mun ei tarvitsekaan keksiä pyörää uudestaan!
Löysin sivustolta mielenkiintoisen tiedon koskien pääsykokeita ja opiskelustrategioita.
Ne opiskelijat jotka käyttävät mindmappeja ja käsitekarttoja opiskelun tukena pääsevät todennäköisimmin yliopistoon sisälle. Huomasin tämän itsekin viime keväänä pääsykokeisiin valmistautuessani (kevään postauksessa käsittelinkin käyttämiäni menetelmiä). Mindmappeja käytän edelleen valmistautuessani tentteihin.
Nyt ongelma onkin miten tiivistän viisaasti ko. oikeustieteen tenttialueen mindmappeihin ja onko minulla siihen aikaa? Pahimmassa skenaariossa karsin tentin kannalta oleellisimmat asiat pois ja keskityn lillukanvarsiin, liian suppeeseen tietoon tai epäolennaisuuksiin.
Tässäpä tämän viestin oleellisin anti, tie oppismismenetelmien äärelle:
Oppimisohjeita Turun yliopiston opiskelijoille
lauantai 29. marraskuuta 2014
perjantai 14. marraskuuta 2014
Muistelmia viimevuoden pääsykoetaipaleelta
Marraskuun alussa virallistettiin ensi kevään pääsykoekirjat. Ne ovat samat kuin viimevuonna, eli Metsäpellon & Feldin Meitä on moneksi ja Pietarisen & Poutasen Etiikan teorioita. Nyt on hyvä hetki katsoa taaksepäin vuoden takaiseen elämään, niihin tekijöihin jotka toivat minulle opiskelupaikan. Kirjoitan tämän siksi, että jos blogia päätyy vahingossa lukemaan joku joka on aikeissa pyrkiä ensikevään haussa yliopistoon.
Tasan vuosi sitten tein päätöksen siitä, että haen opiskelemaan psykologiaa. Samalla kun tein päätöksen valmistautua pääsykokeisiin, tein sen henkisen päätöksen että seuraavan puolen vuoden aikana laitan aivan kaikki olemassa olevat resurssit peliin ja omistaudun pelkästään pääsykokeille.
Ensimmäisenä tilasin molemmat kirjat omaksi. Metsäpellon kirjan olin juuri tenttinyt avoimen yliopiston persoonallisuuspsykologian tentissä, joka antoi minulle hieman etumatkaa muihin hakijoihin verrattuna. Etumatka ei ollut suuri, mutta hyvä olla olemassa. Se toi minulle uskoa siihen, että opiskelupaikka on saavutettavissa. Yliopiston tentit eivät ole kilpailuja, jossa laitetaan tenttiin osallistujat paremmuus järjestykseen, pääsykokeet sen sijaan ovat.
Joulukuun ajan kartoitin erilaisia opiskelumetodeja. Otin yhteyttä ystäviini, jotka ovat päässeet opiskelemaan yliopistoon. Kyselin heiltä minkälaisia opiskelutekniikoita he käyttivät pääsykokeisiin valmistautumisessa ja yleisesti minkälaisia opiskelutekniikoita he käyttivät tentteihin valmistautumiseen jne. Hain tietoa eripuolilta nettiä, kahlasin useita keskusteluja, luin pääsykoeblogeja ja etsin oppimistekniikoita käsitteleviä artikkeleja. Hain kannustusta ystäviltä ja perheeltä, sillä on paljon mukavampi valmistautua johonkin kun tietää että ainakin näennäisesti takanani on kykyihini uskovia ihmisiä. Tavoistani poiketen en pitänyt enää haavetta psykologian opiskelupaikasta salassa. Aluksi tuntui inhottavalta julkistaa tavoitteet, mutta ajattelin mielessäni että siten luon parhaiten itselleni paineen onnistua.
Soitin myös Turun avoimen yliopiston psykologian opinnoista vastaavalle, kerroin tavoitteeni hakea Joensuuhun opiskelemaan ja pyysin vinkkejä miten valmistautua koitokseen. Muistan puhelun vieläkin kun olin koiran kanssa lenkillä, kylmä viima ja lumisade häiritsi puhelua, ja olin ihan jäässä. Valintaa hakea Joensuuhun pidettiin taktisesti hyvänä vaihtoehtona, sillä yleensä ihmiset hakevat opiskelemaan niille seuduille missä itse asuvat, joten osallistumisprosentit pääsykokeissa ovat luonnollisesti suurempia suurimmissa asutuskeskuksissa. Sain suosituksia myös yliopiston luennoille osallistumisesta, en tuolloin tiennyt, että yliopiston luennot ovat avoimia, eli niitä voi mennä vapaasti kuuntelemaan vaikkei opiskelisikaan yliopistossa.
Lukeminen alkaa
Joulun välipäivinä aloitin lukemisen pääsykokeisiin. Aloitin Etiikalla, sillä aihe oli minulle entuudestaan täysin vieras. Ensimmäinen lukukerta ei antanut minulle oikeastaan yhtään mitään. Etiikka vaikutti haastavalta mutta mielenkiintoiselta. Muistin tuskailleeni sen kanssa, että kuinka ehdin oppimaan kirjan sisällön pääsykokeisiin mennessä. Tammikuussa alkoi yliopistossa etiikan kurssin luennot. Heti ensimmäisellä luentokerralla koin sen pettymyksen, että luennot eivät käsittelekään analyyttista etiikkaa, vaan normatiivista. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä luennolla käytiin lävitse kuitenkin keskeisiä filosofian käsitteitä, joita mainittiin myös pääsykoekirjassa. Se luennoilla istuminen antoi hyvän pohjan ymmärtää mistä pääsykoekirjassa puhutuista asioista on kyse. Kirjan ymmärtävä lukeminen oli helpompaa ja siitä oli helpompi jalostaa omia pohdintoja.
Tammi- maaliskuun kävin osa-aikaisesti töissä ja vapaa-ajan luin pääsykokeisiin. Työn ja lukemisen ohessa ehdin hyvin käydä liikkumassa monta kertaa viikossa, joten mistään tappotahdista ei ollut kyse. Tammi-maaliskuun ajan noudatin itse suunnittelemaani lukuaikataulua, käytin erilaisia lukumenetelmiä ja hermoilin siitä mikä tekniikka on kaikkein paras. Tuntui ettei aika riitä millään valmistautumiseen ja olin vielä unohtanut marraskuussa tenttimäni persoonallisuuspsykologian kirjan :) Yksin lukiessa minulla oli henkinen paine siitä, että en lue riittävän tehokkaasti, sotken liikaa eri opiskelumenetelmiä ja homma ei tunnu riittävän jäsennellyltä. Valmistautuminen meni varmasti hyvin, mutta pääsykoejännitys loi epävarmuuden tunnetta ja taustala painoi paine myös mahdollisesta epäonnistumisesta.
Valmennuskurssi osana pääsykoevalmistautumista
Otin lomaa elämästäni ja muutin maaliskuun lopussa Joensuuhun valmistautumaan pääsykokeisiin. Joensuussa pääsin irti kotiympäristön rutiineista ja velvotteista. Pääsin viimeisen kahden kuukauden aikana omistamaan elämäni vain pääsykokeille. Päivällä luin yliopiston lukusalissa itsenäisesti, iltaisin istuin Skeemakkeen valmennuskurssilla. Niinä päivinä kun valmennuskurssia, opiskelin yhdessä toisen pääsykokeisiin osallistuvan kanssa.
Vielä pääsykokeita edeltäneenä päivänä olin hyvin epävarma ja luulin unohtaneeni aivan kaiken :D Pääsykokeissa nähtyäni koepaperin sanoin ääneen "jes" jokaisen pääsykoekysymyksen kohdalla.
Niin minä sitten sain opiskelupaikan.
Entä jos ei ole rahaa satsata valmennuskurssiin, eikä muuttaa tilapäisesti toiselle paikkakunnalle?
Ei minullakaan ollut, mutta järjestin asiat niin että minulla oli sihen mahdollisuus. Samalla rahalla olisi toki tehnyt parin viikon lomareissun johonkin eksoottiseen maahan, mutta toisaalta 2kk mittainen seikkailu toisella puolella Suomea oli kokemuksena antoisampi. Kirjoituksen tarkoitus ei ole sanoa, että vain näitä tiettyjä keinoja käyttämällä voi päästä sisään. Ei tietenkään, pääasia on että itse tietää millainen oppija on, suunnittelee opiskeluaikataulun huolella ja opiskelee.
Kartoitin erilaisia menetelmiä, joita voi käyttää monipuolisesti hyödyksi vaikkei lompakon nyörit antaisi periksi valmennuskurssiin. Yksikään yksittäinen keino tai kurssi ei ole tae opiskelupaikan saavuttamiseksi. Mahdollisuus päästä opiskelemaan on ainoastaan oman pään sisällä. Sisäinen motivaatio, tahto on lopulta ainoa keino, jolla voi saavuttaa opiskelupaikan. Kaikki muut menetelmät antavat tukea taipaleella. Itse arvostin valmennuskurssin tarjoamaa sosiaalista tukea ja ympärillä olevia samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Tiimityöllä saa parempaa tulosta aikaan.
Omalla paikkakunnallasi voi olla kaveriporukka, joka valmistautuu samaan koitokseen, niin mikä estää toimimasta tiimissä :) Joku saattaa ymmärtää jonkun asian paremmin kuin itse ymmärtää ja toisinpäin. Opiskeleminen tiimissä kannattaa oli kyseessä sitten mikä tahansa pääsykoe tai yksittäisen kurssin tentti.
Tärkeintä on opetella kirjan kokonaisuudet siten, ettei yksikään kirjassa esitelty asia jää epäselväksi. Toisilla tähän menee kuukausi, toisilla puolivuotta. Ainoastaan sillä on merkitystä, että hallitsee asiat.
Pääsykokeissa kysytään vain materiaalissa esitettyjä asioita :) Ei sen kummempaa.
Tsemppiä tulevaan luku-urakkaan!
Ps. Loppuun löysin hyvän artikkelin motivaatiosta. Tämä artikkeli auttaa sinua askeleen eteenpäin onnistumisten tiellä.
http://www.sport.fi/uutiset/liikuntapolitiikka/mita-menestyjat-tekevat-toisin
Tasan vuosi sitten tein päätöksen siitä, että haen opiskelemaan psykologiaa. Samalla kun tein päätöksen valmistautua pääsykokeisiin, tein sen henkisen päätöksen että seuraavan puolen vuoden aikana laitan aivan kaikki olemassa olevat resurssit peliin ja omistaudun pelkästään pääsykokeille.
Ensimmäisenä tilasin molemmat kirjat omaksi. Metsäpellon kirjan olin juuri tenttinyt avoimen yliopiston persoonallisuuspsykologian tentissä, joka antoi minulle hieman etumatkaa muihin hakijoihin verrattuna. Etumatka ei ollut suuri, mutta hyvä olla olemassa. Se toi minulle uskoa siihen, että opiskelupaikka on saavutettavissa. Yliopiston tentit eivät ole kilpailuja, jossa laitetaan tenttiin osallistujat paremmuus järjestykseen, pääsykokeet sen sijaan ovat.
Joulukuun ajan kartoitin erilaisia opiskelumetodeja. Otin yhteyttä ystäviini, jotka ovat päässeet opiskelemaan yliopistoon. Kyselin heiltä minkälaisia opiskelutekniikoita he käyttivät pääsykokeisiin valmistautumisessa ja yleisesti minkälaisia opiskelutekniikoita he käyttivät tentteihin valmistautumiseen jne. Hain tietoa eripuolilta nettiä, kahlasin useita keskusteluja, luin pääsykoeblogeja ja etsin oppimistekniikoita käsitteleviä artikkeleja. Hain kannustusta ystäviltä ja perheeltä, sillä on paljon mukavampi valmistautua johonkin kun tietää että ainakin näennäisesti takanani on kykyihini uskovia ihmisiä. Tavoistani poiketen en pitänyt enää haavetta psykologian opiskelupaikasta salassa. Aluksi tuntui inhottavalta julkistaa tavoitteet, mutta ajattelin mielessäni että siten luon parhaiten itselleni paineen onnistua.
Soitin myös Turun avoimen yliopiston psykologian opinnoista vastaavalle, kerroin tavoitteeni hakea Joensuuhun opiskelemaan ja pyysin vinkkejä miten valmistautua koitokseen. Muistan puhelun vieläkin kun olin koiran kanssa lenkillä, kylmä viima ja lumisade häiritsi puhelua, ja olin ihan jäässä. Valintaa hakea Joensuuhun pidettiin taktisesti hyvänä vaihtoehtona, sillä yleensä ihmiset hakevat opiskelemaan niille seuduille missä itse asuvat, joten osallistumisprosentit pääsykokeissa ovat luonnollisesti suurempia suurimmissa asutuskeskuksissa. Sain suosituksia myös yliopiston luennoille osallistumisesta, en tuolloin tiennyt, että yliopiston luennot ovat avoimia, eli niitä voi mennä vapaasti kuuntelemaan vaikkei opiskelisikaan yliopistossa.
Lukeminen alkaa
Joulun välipäivinä aloitin lukemisen pääsykokeisiin. Aloitin Etiikalla, sillä aihe oli minulle entuudestaan täysin vieras. Ensimmäinen lukukerta ei antanut minulle oikeastaan yhtään mitään. Etiikka vaikutti haastavalta mutta mielenkiintoiselta. Muistin tuskailleeni sen kanssa, että kuinka ehdin oppimaan kirjan sisällön pääsykokeisiin mennessä. Tammikuussa alkoi yliopistossa etiikan kurssin luennot. Heti ensimmäisellä luentokerralla koin sen pettymyksen, että luennot eivät käsittelekään analyyttista etiikkaa, vaan normatiivista. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä luennolla käytiin lävitse kuitenkin keskeisiä filosofian käsitteitä, joita mainittiin myös pääsykoekirjassa. Se luennoilla istuminen antoi hyvän pohjan ymmärtää mistä pääsykoekirjassa puhutuista asioista on kyse. Kirjan ymmärtävä lukeminen oli helpompaa ja siitä oli helpompi jalostaa omia pohdintoja.
Tammi- maaliskuun kävin osa-aikaisesti töissä ja vapaa-ajan luin pääsykokeisiin. Työn ja lukemisen ohessa ehdin hyvin käydä liikkumassa monta kertaa viikossa, joten mistään tappotahdista ei ollut kyse. Tammi-maaliskuun ajan noudatin itse suunnittelemaani lukuaikataulua, käytin erilaisia lukumenetelmiä ja hermoilin siitä mikä tekniikka on kaikkein paras. Tuntui ettei aika riitä millään valmistautumiseen ja olin vielä unohtanut marraskuussa tenttimäni persoonallisuuspsykologian kirjan :) Yksin lukiessa minulla oli henkinen paine siitä, että en lue riittävän tehokkaasti, sotken liikaa eri opiskelumenetelmiä ja homma ei tunnu riittävän jäsennellyltä. Valmistautuminen meni varmasti hyvin, mutta pääsykoejännitys loi epävarmuuden tunnetta ja taustala painoi paine myös mahdollisesta epäonnistumisesta.
Valmennuskurssi osana pääsykoevalmistautumista
Otin lomaa elämästäni ja muutin maaliskuun lopussa Joensuuhun valmistautumaan pääsykokeisiin. Joensuussa pääsin irti kotiympäristön rutiineista ja velvotteista. Pääsin viimeisen kahden kuukauden aikana omistamaan elämäni vain pääsykokeille. Päivällä luin yliopiston lukusalissa itsenäisesti, iltaisin istuin Skeemakkeen valmennuskurssilla. Niinä päivinä kun valmennuskurssia, opiskelin yhdessä toisen pääsykokeisiin osallistuvan kanssa.
Vielä pääsykokeita edeltäneenä päivänä olin hyvin epävarma ja luulin unohtaneeni aivan kaiken :D Pääsykokeissa nähtyäni koepaperin sanoin ääneen "jes" jokaisen pääsykoekysymyksen kohdalla.
Niin minä sitten sain opiskelupaikan.
Entä jos ei ole rahaa satsata valmennuskurssiin, eikä muuttaa tilapäisesti toiselle paikkakunnalle?
Ei minullakaan ollut, mutta järjestin asiat niin että minulla oli sihen mahdollisuus. Samalla rahalla olisi toki tehnyt parin viikon lomareissun johonkin eksoottiseen maahan, mutta toisaalta 2kk mittainen seikkailu toisella puolella Suomea oli kokemuksena antoisampi. Kirjoituksen tarkoitus ei ole sanoa, että vain näitä tiettyjä keinoja käyttämällä voi päästä sisään. Ei tietenkään, pääasia on että itse tietää millainen oppija on, suunnittelee opiskeluaikataulun huolella ja opiskelee.
Kartoitin erilaisia menetelmiä, joita voi käyttää monipuolisesti hyödyksi vaikkei lompakon nyörit antaisi periksi valmennuskurssiin. Yksikään yksittäinen keino tai kurssi ei ole tae opiskelupaikan saavuttamiseksi. Mahdollisuus päästä opiskelemaan on ainoastaan oman pään sisällä. Sisäinen motivaatio, tahto on lopulta ainoa keino, jolla voi saavuttaa opiskelupaikan. Kaikki muut menetelmät antavat tukea taipaleella. Itse arvostin valmennuskurssin tarjoamaa sosiaalista tukea ja ympärillä olevia samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Tiimityöllä saa parempaa tulosta aikaan.
Omalla paikkakunnallasi voi olla kaveriporukka, joka valmistautuu samaan koitokseen, niin mikä estää toimimasta tiimissä :) Joku saattaa ymmärtää jonkun asian paremmin kuin itse ymmärtää ja toisinpäin. Opiskeleminen tiimissä kannattaa oli kyseessä sitten mikä tahansa pääsykoe tai yksittäisen kurssin tentti.
Tärkeintä on opetella kirjan kokonaisuudet siten, ettei yksikään kirjassa esitelty asia jää epäselväksi. Toisilla tähän menee kuukausi, toisilla puolivuotta. Ainoastaan sillä on merkitystä, että hallitsee asiat.
Pääsykokeissa kysytään vain materiaalissa esitettyjä asioita :) Ei sen kummempaa.
Tsemppiä tulevaan luku-urakkaan!
Ps. Loppuun löysin hyvän artikkelin motivaatiosta. Tämä artikkeli auttaa sinua askeleen eteenpäin onnistumisten tiellä.
http://www.sport.fi/uutiset/liikuntapolitiikka/mita-menestyjat-tekevat-toisin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)