Pääsykoetaival ja mitä siitä opin.
Tämä on jännä aihe. Olen lukenut monia blogeja ja foorumeita aiheeseen liittyen, joten tässä voi olla yhtymäkohtia useampaankin jo olemassa olevaan kirjoitukseen. Toisto ei missään nimessä ole huono asia, sillä se vain täsmentää sitä, että joku muukin kokee nämä asiat tärkeiksi pääsykoevalmistautumisurakassa.Tein siis joulukuussa päätöksen osallistua valmennuskurssille Joensuussa. Kurssin järjesti ahkerat, rohkeat ja motivoituneet paikalliset psykologian opiskelijat. Kurssin opettajat pitivät oppilaistaan hyvää huolta ja he olivat tavoitettavissa aina, kun apua tarvitsi. Opettajien motivaatio ja aito halu auttaa pääsykoekanditaatteja välittyi kurssilaisille hyvin konkreettisesti. Kurssille osallistuminen oli jo itsessään melkoinen kokemus ja matkan Joensuuhun voi lukea myös elämykseksi, tai oikeammin seikkailuksi. Päätös osallistua valmennuskurssille ja matkustaa 800km Itä-Suomeen oli varmasti yksi elämäni parhaimmista päätöksistä, riippumatta siitä pääsenkö syksyllä opiskelemaan vai en. Kurssista oli paljon hyötyä myös mahdollisen ensivuoden pääsykoevalmistautumisen kannalta. Nyt tiedän konkreettisesti mistä tässä on kyse.
Yksi suuri hyöty valmennuskurssista oli lukemisen jaksottamisen kannalta. Aikataulut oli suunniteltu siten, että aiheisiin ehti tutustua hyvin ennalta ja loppuviikko oli aikaa kertailla tunnilla käytyjä aihealueita. Tekemäni aikataulut ja päätökset valmistautumisen suhteet eivät osuneet aivan kohdilleen. Kuormituin muutamassa viikossa liikaa, joka taas selvästi vaikutti tiedon omaksumiseen ja oppimistuloksiin. Yritin siis olla omaan kapasiteettiini nähden liian tehokas. En laskenut aikatauluihin riittävästi lepohetkiä, joten "jouduin" tekemään tietoisen päätöksen pitää taukoa lukemisesta useampia päiviä. Seuraava neuvo on melko hyvä ihmisille, jotka ovat ns. ylimotivoituneita opiskelijoita. Ihmisille, jotka ovat valmiita opiskelemaan aamusta myöhäiseen iltaan, niin kuin itse tein. Pyrin lukemaan joka päivä n. 10-19 tai kurssipäivinä 10-16 (kurssi alkoi klo 17). Välissä oli ruoka ja kahvitauko. Viikonloppuna lukeminen saattoi venyä ilta yhdeksään asti. Tämän lisäksi yritin vielä kertailla aiheita ennen nukkumaanmenoa, mutta lopetin sen melko pian, koska se oli jo selvästi liikaa. Useina päivinä olin kirjastolla jo huomattavasti aiemmin, mutta koin hyväksi tähdätä kymmeneksi lukusaliin.
Sääntö nro 1. Pyhitä lepopäivät, lukemisen lomassa tarvitsee niitä todella! Tämä myös tarkoittaa sitä, että omista valmiista suunnitelmista pitää osata joustaa. Mitään suunnitelmaa ei voi tehdä niin tiukasti etteikö siinä olisi varaa joustoihin. Vapaapäivät eivät ole pois oppimistuloksista, päin vastoin.
Tämän lisäksi jokaiselle päivälle täytyy kehittää jotain muuta pääsykokeisiin liittymätöntä tekemistä, esimerkiksi liikuntaa tai jotain muuta mistä itse nyt sitten sattuu pitämään.
Henkisestä kuormittuneisuudesta voin kirjoitaa enemmänkin, sillä se oli hyvin keskeinen osa tätä projektia. Tunteet heilahtelivat laidasta laitaan lähes päivittäin. Mahdollisesta sisäänpääsystä tuli välillä jopa liian konkreettinen kummitus, mutta siitä piti irrottautua tietoisesti. Elämä todellakin jatkuu pääsykokeiden jälkeen. Kokeissa vaaditaan kuitenkin lähes täydellistä onnistumista ja kilpailu muutamasta opiskelupaikasta on kovaa. Muut hakijat kuitenkin ovat itseäni todennäköisesti parempia ja suuri osa on koettanut onneaan jo useammankin kerran. Tämä koitos oli minulle ensimmäiseni, joten minulla on varaa yrittää useampana vuotena uudestaan, jos vain motivaatiota riittää. Odotellessa ensi kevättä voin kaikessa rauhassa suorittaa kursseja avoimessa yliopistossa.
Sääntö nro 2. Backup-plan, jolla voi tasoittaa ylitsepursuavia höpöhöpö-tuntemuksia. Kaiken maailman vuoristoratafiilikset ja etukäteishuolehtiminen mahdollisesta sisäänpääsystä ovat juuri niitä höpöhöpö-tuntemuksia, joille ei kauheasti kannata antaa valtaa. Stressaantuneena ja väsyneenä ne saavat huomattavasti enemmäns sijaa ajatuksissa, siispä: pyhitä lepohetket.
Sääntö nro 3. Höpöttele itsestäsikin naurettaviltakin tuntuvat höpöhöpö-tuntemukset jollekin tutulle tai tuntemattomalle. Pääasia on, että ne saa kakittua ulos edes jossain muodossa, humalassa tai selvinpäin. Niistä puhuminen voi tuntua nololta, mutta vielä suurempi painolasti ja ikävämpiä tuntemukset ovat, jos niitä ei kenellekään kerro. Ainiin, tämä avautumissessio kannattaa toistaa niin monta kertaa kuin se itsekkäästi siltä tuntuu. Jos yksi kaveri kyllästyy toisteluun, niin "kuormita" toista kaveria :D Pääsykoeurakan jälkeen voikin sitten kuormittaa kavereita toistelemalla heille mitkä kaikki mahdolliset asiat jätit pois koevastauksesta. Kuuntele myös kavereiden järkipuhetta. Voit vaikka sopia jonkun kaverin kanssa mitä hän sinulle sanoo, siinä tilanteessa kun höpöajatukset ovat ottamasta yliotteen. Toimii ainakin itselläni herätyskellona.
Kurssin yksi ehdottomasti suurimmista hyödyistä oli se, että se yhdisti samaan koettelemukseen valmistautuvat ihmiset. Ryhmähenki muodostui hyväksi ja kävimme myös yhdessä istumassa iltaa vapaa-ajan merkeissä. Vertaistuen lisäksi sain kurssilta taistelutoverin. Opiskelimme yhdessä melkeimpä ensimmäisestä viimeiseen päivään saakka. Opiskelupaikka oli tietysti yliopiston lukusali ja viimeiset kaksi viikkoa vietimme ryhmätyötiloissa keskustelemassa aiheista. Ryhmätyötila oli hyvä valinta myös siinä mielessä, että ei tarvinnut katsella muita pääsykokeisiin valmistautuvia ihmisiä. Lisäksi koin hyväksi sen, että välillä opiskelimme aivan muualla. Kaupungin keskustassa, kirjastossa, kahvilassa jne. Keskustelimme paljon pääsykekappaleista, kertailimme yhdessä ja opetimme toisiamme. Yhteishengen ylläpitämiseksi on myös hyvä pitää välipäiviä taistelutoverista (sääntö numero 1.).
Sääntö nro 4. Taistelutoveritsemppari on hyvä juttu.
Tässä on pääsääntöisesti ne opiskelutekniikoiden ulkopuoliset asiat, joista koin olevan hyötyä luku-urakassa. Tästä voin päätellä vielä sen verran, että se yksittäinen asia, mikä minun olisi pitänyt ottaa jo suunnitelmassa huomioon oli sääntö numero yksi. Mahdollinen epäonnistumiseni liittyy juuri siihen, että ylitin kapasiteettini enkä pystynyt opiskelemaan niin tehokkaasti, kuin olin suunnitellut.
Seuraavassa blogautuksessa kirjoitan todennäköisesti enemmän opiskelutekniikoista. Niistä joista koin olevan hyötyä ja niistä joista oli vähemmän hyötyä.