Olen melko tyytyväinen tämän hetkiseen lukuvauhtiin. Olen oikeastaan viikon myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta siihen oli looginen syy. Tein sen verran paljon töitä helmikuussa, etten viikkoon ehtinyt juuri lukemaan.
Luku-urakassa on tällä hetkellä sellainen pieni hapuileva vaihe menossa. Nyt sitä tajuaa kuinka paljon on opeteltavaa ja toukokuun pääsykokeet tuntuvat olevan vähän turhan lähellä, onhan jo maaliskuun puoliväli. Nyt on kaksi ja puoli viikkoa aikaa kertailla tenttialuetta ennen Joensuun reissua ja valmennuskurssin alkua. Ehkä tämä rytmitys on loppujen lopuksi ihan hyväkin, vaikka tuntuu ettei tässä ehdi oppimaan mitään. Jatkan siis pitkäjännitteisesti lukemisurakkaani ja pidän pään kylmänä.
Muuten olen jo täysin valmis lähtemään Joensuuhun. Sain lopulta helposti kämppäasiat ja muut asiat kuntoon. En olisi vielä viime vuoden puolella uskonut, että tämä valmennuskurssijuttu ja parin kuukauden reissu Joensuuhun olisi oikeasti ollut millään mahdollinen. Jouluna vain vitsillä sanoin äidille, että mitäs jos osallistuisi valmennuskurssille. Äiti ottikin heti läpän todesta ja alkoi tosissaan miettimään että se on ihan mahdollista. Sillä tavalla ne rattaat sitten lähtivät pyörimään.
Pikku Nella sairastaa
Taisin viimekertaisessa postissa sanoa, kirjoittavani koiran sairasteluista, kun niistä jotain selviää.Koiralla oli pidempään ollut haava tassussa. Aluksi se oli vain vaatimaton anturan halkeama ilman mitään tulehduksia. Seuraavassa vaiheessa se oli tulehtunut, käytiin näyttämässä tassua eläinlääkärissä, joka määräsi siihen Basibactia. Haava ei näyttänyt pitkään mitenkään pahalta, mutta se ei myöskään parantunut Basibact-hoidolla. Joulun välipäivinä haava alkoi märkimään ja tulehdus näytti sen verran ikävältä, että oli aika käydä näyttäytymässä lääkärissä. Jalkaa tutkittiin ja se kuvattiin. Mitään ihmeellistä siitä ei löytynyt. Koira sai antibiootit, jotka eivät auttaneet. Taisin käydä välissä eläinlääkärissä, jossa varvasta taas ihmeteltiin. Taisin saada lisää antibiootteja ja varattiin leikkausaika varpaan poistoon. Se sovittiin vasta helmikuun puolelle, koska koira oli tainnutettu jo pari kertaa tutkimuksia varten ettei nukutus käy sydämelle liian raskaaksi. Mutta haavan tila oli lähtenyt heikkenemään melko nopeasti huonompaan suuntaan. Eräänä aamuna jalka alkoi vuotamaan verta. Soitin eläinlääkärille, ja koira pääsi samoin tein leikkauspöydälle. Varvas poistettiin ja patologisissatutkimuksissa siinä todettiin olleen huonolaatuinen kasvain.
Lekkaus sujui hyvin, kasvain saatiin kokonaan poistettua. Lisäksi se sijaitsi alueella, joka lähettää huonosti etäpesäkkeitä, joten se tuskin leviää.
 |
| Varvas leikkauspäivänä |
Haava parani älyttömän hyvin muutamassa viikossa. Haava suojattiin lenkeille tukevaan pakettiin. Haavan suojaaminen oli aika vaikea operaatio, sillä virityksillä oli taipumus irrota lenkin aikana, vaikka mistään lenkkeilystä varsinaisesti edes puhuttu. Toimivin paketti oli seuraavanlainen. Jalkaan laitettiin ensin tavallinen sukka, pari kierrosta maalarinteippiä päälle. Muovipussi suojaksi, joka taas kiinnitettiin taas maalarin teipillä ja muistaakseni parilla kuminauhalla. Päälle laitettiin vielä lasten kurahanska, johon paras kiinnitysmenetelmä oli nippu kuminauhoja. Tällä paketilla onnistui jopa muutamien kilometrien lenkit. Noin kuukauden kuluttua leikkauksesta haava oli jo hyvin umpeutunut eikä sitä tarvinnut enää suojata.
 |
| Leikkauksen jälkeen siisti haava |
 |
| Leikkauksesta toipuva koira |
Eikä siinä vielä kaikki
Koiran jalka on nyt kunnossa, mutta koirassa on edelleen jotain mystistä vikaa. Eläinlääkäri kiinnitti ensimmäisllä käynneillä huomiota koiran vaaleisiin ikeniin. En ole edes osannut kiinnittää niihin mitään huomiota, sillä ajattelin että vaaleat ikenet on merkki siitä ettei ole ientulehduksia :) Olin siis väärässä.Se onkin merkki jonkinsorttisesta aneemisuudesta. Silloin ajattelin, että ikenet varmasti parantuvat, kun tassu saadaan kuntoon. Tosin näin ei ole käynyt.
Vein koiran uudestaan tutkimuspöydälle. Samalla käynnillä korvasta löytyi hiivaa, liekö antibiootit aiheuttaneet? Niihin sain tietysti taas antibioottia. Koirasta otettiin kattavat verikokeet. Sisäelinten arvot, laaja verenkuva ja borreliatestit.
Lähestulkoon kaikki veriarvot olivat normaalit, eikä borreliiaa löytynyt. Ainoa heitto on arvoissa on punasolujen kohdalla. Koira on lievästi aneeminen. Eläinlääkäri kertoi että koiralla kyllä syntyy punasoluja, mutta niitä katoaa jonnekin. Samalla syntyvät punasolut ovat hieman normaalia suurempia. Sisäinen verenvuoto pystyttiin veriarvojen perusteella sulkemaan pois.
Nyt sitten pitäisi selvittää mistä tämä voisi johtua? Tiedossa on taas lisää tutkimuksia.
Koirassa on selkeästi jotain vikana. Se on jaksamaton lenkillä, saa outoja pelkokohtauksia, toisinaan kieltäytyy kävelemästä. Se haluaa, että lenkit tehdään sen ehdoilla eikä lähdetä pois sen reviiriltä. Sisätiloissa koira on alkanut nuolemaan molempia takatassujaan, jotka ovat nyt tulehtuneet. Niissä ei näy haavoja, mutta ne punottavat. Koira muutenkin nuolee nyt itseään normaalia enemmän ja "kirputtaa" lakanoita. Oireiden tunnistamista tällä hetkellä häiritsee se että sillä on juuri alkanut valeraskausoireilut. Tällä hetkellä on siis vaikea sanoa mikä johtuu valeraskaudesta ja mikä muista oireista.
Eiköhän tässä pian taas olla viisaampia, tai ainakin pari sataa euroa köyhempiä.
 |
| Kalpeat ikenet |
 |
| Loppuun vähän positiivisempi koirakuva |
