Oppimisvinkkejä ja lukustrategioita

Olen jälleen opintojen myötä joutunut kertaamaan erilaisia oppimistrategioita ja etsimään tietoa tenttiin valmistautumisesta. Aiheen tiimoille kannattaa palata aina aika-ajoin ja kerrata erilaisia menetelmiä (ellei erilaiset oppimistrategiat ole itsestäänselviä). Tämän syksyn viimeinen kurssi on oikeustiteen kurssi rikos- ja prosessioikeus. Joululoman alkuun on enää muutama viikko ja kurssi on haastava.
Haastavan kurssista tekee se, ettei minulla ole aikaisempaa kokemusta oikeustieteen opinnoista, eikä siitä minkälaisia asioita tenteissä kysytään. Koealue on suurehko. Kolmen tenttikirjan yhteiseksi sivumääräksi tulee noin 900 sivua. Yritän saada tentin hyväksytysti lävitse vielä tämän vuoden puolella. Kiire tulee, aikaa on vain pari viikkoa.

Sanasta sanaan lukeminen ei nyt tule kysymykseen. Ehtisin juuri lukea kaiken kerran, mutta siitä ei jäisi yhtään mitään käteen. Tuossa 900 sivussa on pakko olla asioita, jotka ovat vähemmän merkityksellisiä kurssin kannalta.. ts joiden lukemiseen ei kannata panostaa, mitä ne sitten ovat? enpä tiedä vielä.

Olen palannut perustan äärelle ja olen jälleen googletellut oppimistrategioita ja etsinyt tietoa oikeustieteen tenteistä. Olen myös kysellyt kavereilta valmistautumisvinkkejä.
Löysin Turun yliopiston opiskeluohjeita sivuston, joka on mielestäni verraton. Mun ei tarvitsekaan keksiä pyörää uudestaan!

Löysin sivustolta mielenkiintoisen tiedon koskien pääsykokeita ja opiskelustrategioita.
Ne opiskelijat jotka käyttävät mindmappeja ja käsitekarttoja opiskelun tukena pääsevät todennäköisimmin yliopistoon sisälle. Huomasin tämän itsekin viime keväänä pääsykokeisiin valmistautuessani (kevään postauksessa käsittelinkin käyttämiäni menetelmiä).  Mindmappeja käytän edelleen valmistautuessani tentteihin.
Nyt ongelma onkin miten tiivistän viisaasti ko. oikeustieteen tenttialueen mindmappeihin ja onko minulla siihen aikaa? Pahimmassa skenaariossa karsin tentin kannalta oleellisimmat asiat pois ja keskityn lillukanvarsiin, liian suppeeseen tietoon tai epäolennaisuuksiin.

Tässäpä tämän viestin oleellisin anti, tie oppismismenetelmien äärelle:
Oppimisohjeita Turun yliopiston opiskelijoille

Muistelmia viimevuoden pääsykoetaipaleelta

Marraskuun alussa virallistettiin ensi kevään pääsykoekirjat. Ne ovat samat kuin viimevuonna, eli Metsäpellon & Feldin Meitä on moneksi ja Pietarisen & Poutasen Etiikan teorioita. Nyt on hyvä hetki katsoa taaksepäin vuoden takaiseen elämään, niihin tekijöihin jotka toivat minulle opiskelupaikan. Kirjoitan tämän siksi, että jos blogia päätyy vahingossa lukemaan joku joka on aikeissa pyrkiä ensikevään haussa yliopistoon.

Tasan vuosi sitten tein päätöksen siitä, että haen opiskelemaan psykologiaa. Samalla kun tein päätöksen valmistautua pääsykokeisiin, tein sen henkisen päätöksen että seuraavan puolen vuoden aikana laitan aivan kaikki olemassa olevat resurssit peliin ja omistaudun pelkästään pääsykokeille.

Ensimmäisenä tilasin molemmat kirjat omaksi. Metsäpellon kirjan olin juuri tenttinyt avoimen yliopiston persoonallisuuspsykologian tentissä, joka antoi minulle hieman etumatkaa muihin hakijoihin verrattuna. Etumatka ei ollut suuri, mutta hyvä olla olemassa. Se toi minulle uskoa siihen, että opiskelupaikka on saavutettavissa. Yliopiston tentit eivät ole kilpailuja, jossa laitetaan tenttiin osallistujat paremmuus järjestykseen, pääsykokeet sen sijaan ovat.

Joulukuun ajan kartoitin erilaisia opiskelumetodeja. Otin yhteyttä ystäviini, jotka ovat päässeet opiskelemaan yliopistoon. Kyselin heiltä minkälaisia opiskelutekniikoita he käyttivät pääsykokeisiin valmistautumisessa ja yleisesti minkälaisia opiskelutekniikoita he käyttivät tentteihin valmistautumiseen jne. Hain tietoa eripuolilta nettiä, kahlasin useita keskusteluja, luin pääsykoeblogeja ja etsin oppimistekniikoita käsitteleviä artikkeleja. Hain kannustusta ystäviltä ja perheeltä, sillä on paljon mukavampi valmistautua johonkin kun tietää että ainakin näennäisesti takanani on kykyihini uskovia ihmisiä. Tavoistani poiketen en pitänyt enää haavetta psykologian opiskelupaikasta salassa. Aluksi tuntui inhottavalta julkistaa tavoitteet, mutta ajattelin mielessäni että siten luon parhaiten itselleni paineen onnistua.
Soitin myös Turun avoimen yliopiston psykologian opinnoista vastaavalle, kerroin tavoitteeni hakea Joensuuhun opiskelemaan ja pyysin vinkkejä miten valmistautua koitokseen. Muistan puhelun vieläkin kun olin koiran kanssa lenkillä, kylmä viima ja lumisade häiritsi puhelua, ja olin ihan jäässä. Valintaa hakea Joensuuhun pidettiin taktisesti hyvänä vaihtoehtona, sillä yleensä ihmiset hakevat opiskelemaan niille seuduille missä itse asuvat, joten osallistumisprosentit pääsykokeissa ovat luonnollisesti suurempia suurimmissa asutuskeskuksissa. Sain suosituksia myös yliopiston luennoille osallistumisesta, en tuolloin tiennyt, että yliopiston luennot ovat avoimia, eli niitä voi mennä vapaasti kuuntelemaan vaikkei opiskelisikaan yliopistossa.

Lukeminen alkaa

Joulun välipäivinä aloitin lukemisen pääsykokeisiin. Aloitin Etiikalla, sillä aihe oli minulle entuudestaan täysin vieras. Ensimmäinen lukukerta ei antanut minulle oikeastaan yhtään mitään. Etiikka vaikutti haastavalta mutta mielenkiintoiselta. Muistin tuskailleeni sen kanssa, että kuinka ehdin oppimaan kirjan sisällön pääsykokeisiin mennessä. Tammikuussa alkoi yliopistossa etiikan kurssin luennot. Heti ensimmäisellä luentokerralla koin sen pettymyksen, että luennot eivät käsittelekään analyyttista etiikkaa, vaan normatiivista. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä luennolla käytiin lävitse kuitenkin keskeisiä filosofian käsitteitä, joita mainittiin myös pääsykoekirjassa. Se luennoilla istuminen antoi hyvän pohjan ymmärtää mistä pääsykoekirjassa puhutuista asioista on kyse. Kirjan ymmärtävä lukeminen oli helpompaa ja siitä oli helpompi jalostaa omia pohdintoja.

Tammi- maaliskuun kävin osa-aikaisesti töissä ja vapaa-ajan luin pääsykokeisiin. Työn ja lukemisen ohessa ehdin hyvin käydä liikkumassa monta kertaa viikossa, joten mistään tappotahdista ei ollut kyse. Tammi-maaliskuun ajan noudatin itse suunnittelemaani lukuaikataulua, käytin erilaisia lukumenetelmiä ja hermoilin siitä mikä tekniikka on kaikkein paras. Tuntui ettei aika riitä millään valmistautumiseen ja olin vielä unohtanut marraskuussa tenttimäni persoonallisuuspsykologian kirjan :) Yksin lukiessa minulla oli henkinen paine siitä, että en lue riittävän tehokkaasti, sotken liikaa eri opiskelumenetelmiä ja homma ei tunnu riittävän jäsennellyltä. Valmistautuminen meni varmasti hyvin, mutta pääsykoejännitys loi epävarmuuden tunnetta ja taustala painoi paine myös mahdollisesta epäonnistumisesta.

Valmennuskurssi osana pääsykoevalmistautumista

Otin lomaa elämästäni ja muutin maaliskuun lopussa Joensuuhun valmistautumaan pääsykokeisiin. Joensuussa pääsin irti kotiympäristön rutiineista ja velvotteista. Pääsin viimeisen kahden kuukauden aikana omistamaan elämäni vain pääsykokeille. Päivällä luin yliopiston lukusalissa itsenäisesti, iltaisin istuin Skeemakkeen valmennuskurssilla. Niinä päivinä kun valmennuskurssia, opiskelin yhdessä toisen pääsykokeisiin osallistuvan kanssa.

Vielä pääsykokeita edeltäneenä päivänä olin hyvin epävarma ja luulin unohtaneeni aivan kaiken :D Pääsykokeissa nähtyäni koepaperin sanoin ääneen "jes" jokaisen pääsykoekysymyksen kohdalla.
Niin minä sitten sain opiskelupaikan.

Entä jos ei ole rahaa satsata valmennuskurssiin, eikä muuttaa tilapäisesti toiselle paikkakunnalle? 

Ei minullakaan ollut, mutta järjestin asiat niin että minulla oli sihen mahdollisuus. Samalla rahalla olisi toki tehnyt parin viikon lomareissun johonkin eksoottiseen maahan, mutta toisaalta 2kk mittainen seikkailu toisella puolella Suomea oli kokemuksena antoisampi. Kirjoituksen tarkoitus ei ole sanoa, että vain näitä tiettyjä keinoja käyttämällä voi päästä sisään. Ei tietenkään, pääasia on että itse tietää millainen oppija on, suunnittelee opiskeluaikataulun huolella ja opiskelee.

Kartoitin erilaisia menetelmiä, joita voi käyttää monipuolisesti hyödyksi vaikkei lompakon nyörit antaisi periksi valmennuskurssiin. Yksikään yksittäinen keino tai kurssi ei ole tae opiskelupaikan saavuttamiseksi. Mahdollisuus päästä opiskelemaan on ainoastaan oman pään sisällä. Sisäinen motivaatio, tahto on lopulta ainoa keino, jolla voi saavuttaa opiskelupaikan. Kaikki muut menetelmät antavat tukea taipaleella. Itse arvostin valmennuskurssin tarjoamaa sosiaalista tukea ja ympärillä olevia samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Tiimityöllä saa parempaa tulosta aikaan.
Omalla paikkakunnallasi voi olla kaveriporukka, joka valmistautuu samaan koitokseen, niin mikä estää toimimasta tiimissä :) Joku saattaa ymmärtää jonkun asian paremmin kuin itse ymmärtää ja toisinpäin. Opiskeleminen tiimissä  kannattaa oli kyseessä sitten mikä tahansa pääsykoe tai yksittäisen kurssin tentti.

Tärkeintä on opetella kirjan kokonaisuudet siten, ettei yksikään kirjassa esitelty asia jää epäselväksi. Toisilla tähän menee kuukausi, toisilla puolivuotta. Ainoastaan sillä on merkitystä, että hallitsee asiat.
Pääsykokeissa kysytään vain materiaalissa esitettyjä asioita :) Ei sen kummempaa.


Tsemppiä tulevaan luku-urakkaan! 

Ps. Loppuun löysin hyvän artikkelin motivaatiosta. Tämä artikkeli auttaa sinua askeleen eteenpäin onnistumisten tiellä. 
http://www.sport.fi/uutiset/liikuntapolitiikka/mita-menestyjat-tekevat-toisin

Opinnot rullaavat, katsaus syksyn kursseihin

Edellisestä postauksesta on kulunut jo jonkin aikaa. Elämä on ollut kiireistä viimeaikoina. Opintoihin liittyvät asiat vievät paljon aikaa. Itseopiskelua on paljon, tenttejä parin viikon välein, opintojen ohella pitää tehdä töitä, vapaa-aikaakin pitää ehtiä viettämään ja pitäisi myös urheilla. Seuraavat pari viikkoa on vielä  tentteihin valmistautumista, mutta sitten on muutaman viikon hengähdystauko, kun vuoden viimeiset kurssit pyörähtävät käyntiin.

Mitä kursseja sulla on?

Lukuvuodessa pitää suorittaa 45 opintopistettä, jotta Kela olisi tyytyväinen. Samalla pitää tietysti ajatella myös valmistumisvuotta.

Psykologian oppiaineeseen kuuluu pakollisina opintoina filosofiaa 6ops. Tämän voi suorittaa joko yhtenä kurssina, tai 2 opsin kirjatentteinä. Valitsin 2 opsin kirjatenttejä, ne saa suorittaa rauhassa, jos yksi tentti menee pieleen, niin ei tarvitse lukea montaa kirjaa yhtä tenttiä varten. Filosofian kursseista valitsin etiikan (sama kirja kuin pääsykokeissa), tieteenfilosofian ja johdatuksen filosofiaan. Huono puoli on tosin ollut se, että ajattelin suorittaa koko opintojakson alta pois heti ensimmäisenä. Edeltävät kaksi kurssia on mennyt hyvin ja viimeisen tentin arvosanaa odottelen vielä.

Kvantitaviiset tutkimusmenetelmät-kurssi on tilastomatematiikkaa. Kyseessä on sama tilastomatematiikka, joka kuuluu muissa yliopistoissa psykologian pääsykokeisiin. Taidon opettelminen tulee Joensuussa tässä vaiheessa työn alle. Kurssiin kuuluu luentokurssi ja harjoituskurssi.  Luentokurssi painottuu tilastollisten laskujen laskemiseen käsin ja harjoituskurssilla harjoitellaan tilasto-ohjelma SPSS:n käyttöä. Koen kurssin erittäin haastavaksi. Vaikeaa kurssissa ei ole kaavojen opettelu tai kaavojen mukaan laskeminen, vaan tiedon tulkitseminen ja soveltaminen. Keskihajontojen kaavat sun muut on suhteellisen helppo oppia ja niitä pystyy käsin myös kätevästi laskemaan, mutta mitä luvut kaavoilla saadut luvut tarkoittavat ja mitä luvuista voi päätellä? Mitä testejä eri muuttujille kannattaa tehdä ja miksi? Tenttiin on vielä muutaman päivä aikaa ja tuntuu, että opeteltavaa on paljon. Tenttikirjan lisäksi olen tutustunut muuhun internetissä saatavilla olevaan tietoon. Onneksi tilastotieteestä löytyy paljon oppaita ja blogeja suomenkielellä.

Siirryin suoraan aineopintoihin, sillä suoritin perusopinnot avoimessa yliopistossa. Opintojen alettua huomasin, että kaikki avoimessa suoritetut kurssit on ollut hyvä juttu. Siellä on ollut huomattavasti enemmän aikaa perehtyä sisältöihin kuin se mitä varsinaisissa opinnoissa on aikaa tehdä. Avoimessa sain hyvän pohjan psykologian perusteisiin, sillä ehdin perehtyä aiheisiin huolellisesti.
Oikeastaan ainoa syksyn aineopintojen kurssi on sosiaalisen maailman rakentaminen. Kurssilla tutustutaan sosiaalipsykologian teemoihin ja tutkimukseen. Kurssilla on ollut sekä luentoja, että opeteltavaa kirjallisuutta. Toinen kirjoista on Burrin Sosiaalipsykologisia ihmiskäsityksiä, toinen teos on valinnainen englannin kielinen. Tentti on kahden viikon päästä. Burrin kirjan olen ehtinyt lukemaan, mutta englannin kieliset teokset on kirjastossa lainassa, joten ainoa keino on lukea kirjastossa olevaa lukusalikappaletta.

Aineopintoihin kuuluu myös vapaavalinnaisia kursseja, joista osa on vapaasti opiskeltavissa psykonetissa. Näistä kursseista ei ole tenttiä vaan niihin kuuluu päiväkirjatyöskentely. Aikaa suorittaa  kurssit on kevätlukukauden loppuun saakka, joten niitä voi suoritella sitä tahtia kun kalenterissa on tyhjää tilaa.

Kieli- ja viestintäopintoja opinto-ohjelmaan kuuluu muutamia kursseja. Syksyllä on luvassa ensimmäinen englanninkurssi, joka itseasiassa alkaakin nyt. Kurssiin ei kuulemma onneksi kuulu tenttiä, mutta sen sijaan kurssilla on läsnäolopakko ja paljon tehtäviä. Kielikursseisa eritystä on se, että niiden hyväksilukeminen on kuulemma vaikeaa. Mutta myös se, että niille pääsevät henkilöt arvottiin. Kursseille lienee siis melkoinen ryysis.

Vuoden puoliskon mielenkiintoisin ja ennalta kuulostellen työteliäin kurssi tulee olemaan Rikos- ja prosessioikeuden kurssi, joka alkaa ja päättyy joulukuussa. Tämän kurssin suorittaminen avaa väylän oikeuspsykologian sivuaineopintoihin, jotka olen ajatellut suorittaa. Alustavasti katselin tenttikirjallisuutta ja aika laajat kokonaisuudet tietoa pitäisi muutamassa viikossa omaksua, mikäli aion tenttiä kurssin vielä tämän vuoden puolella. Kurssiohjelmaan kuuluu istuskelua käräjäoikeudessa ja niistä raportointia. Saas nähdä mitä on luvassa.

Syksyllä alkoi ja ensi vuoden puolella jatkuu psykologin haastattelukurssi, jossa opetellaan psykologin haastattelutaitoja eri ihmisryhmille. Tämän vuoden puolella istuimme päivän kuuntelemassa aiheeseen liittyvät teoriat ja harjoituskurssilla sitten harjoittelemme haastattelutaitoja ryhmissä.

Tähän kaikkeen mun vapaa aikani menee, paitsi ainiin..

Mtä muuta siellä voi tehdä?

Opitojen lisäksi olen ollut mukana haalareiden hankinnassa, siis  sponsorien ja yhteistyöviritelmien parissa. Markkinoinnin kenttätiimi on tehnyt hyvää tulosta, joten ainejärjestöllä on rahkeita järjestää vapaa-ajan puuhastelua opiskelijoille. Haalarisponsoroinnin lomassa on löytynyt mahdollisuuksia myös muunlaisiin toimintoihin. Kehitin yhteistyötä paikallisen makeisyrittäjän, Karkkiset:in kanssa. Yhteistyön seurauksena meillä on käynnissä ensimmäinen Oidipuksen järjestämä tempaus, jossa keräämme rahaa ainejärjestölle syömällä karkkia. Makeaa puuhaa.

Opiskelijaelämä ei ole helppoa

Ajattelin edetä fiilistelystä käytännön aiheisiin. Opinnoissa on  vierähtänyt pari ensimmäistä viikkoa varsin nopeasti ja pikkuhiljaa alkaa päästä kärryille siitä mitä yliopisto-opiskelu oikeastaan on. Verrattuna kaikkiin aikaisempiin opinahjoihin akateeminen vapaus on kyllä aika hienoa, sitä saa opiskella tavallaan omaan tahtiin ja niitä aiheita mitä nyt haluaa opiskella. Kaikesta vapaudesta huolimatta opiskelu ei ole ihan niin mutkatonta kuin sen luulisi olevan..

Aloitan opinnot toiselta vuodelta, sillä hain hyväksilukuja yhden lukukauden verran. Kalenterin kanssa saa testaamalla testailla mitkä opinnot sopivat kalenteriin, jotta välttyisin suuremmilta päällekäisyyksiltä. Eikä niiltä välty. Jokaisessa viikossa on viisi työpäivää, paitsi näköjään yliopistossa.. Kalenterin kanssa kun on kurssiaikatauluja selaillut, niin ei voi välttyä tunteelta, että luentoja järjestään vain tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 12-16, samana päivänä ja päällekäisinä kellonaikoina. Pari ensimmäistä viikkoa olen käynyt yliopistolla luennoilla tiistaina ja keskiviikkona. Eipä tämä vielä mitään, mutta näinä päivinä luennot täytyy jättää noin puolivälistä kesken ja rynnistää seuraavalle luennolle vaikka aihe olisi mielenkiintoinen. Tällaista pomppimista tulee olemaan koko loppusyksy. Tähän palettiin tulee lisäksi vielä psykologi asiantuntijana kurssin vierailukäynnit, jotka ovat (yllätys) suurimmaksi osaksi päälekkäin luentojen kanssa.Tietysti osan kursseista voisi tehdä pelkästään kirjatenttinä, mutta luennoilla istuminenkin on ihan mukavaa, kun se mahdollisuus kerran on.

Aikataulutukseen liittyen aloittavan opiskelijan ongelma on vapaa-ajan ja lukurytmin suunnittelu. Kun luentopäiviä on viikossa 1-3, niin vapaapäivien osuus viikosta on suurehko. Vapaa-aika täytyy viisaasti rytmittää siten, että itseopiskelulle per kurssi tulee riittävästi tunteja. Kursseilla annetaan viiteajat sille kuinka paljon niihin laskennallisesti tulee itseopiskelua. Se on hyvä ohje, joka kannattaa huomioida kun suunnittelee itselleen itseopiskeluaikataulua. Näyttäisi siltä, että tämä syksy menee opetellessa kalenterin käyttöä ja opintojen suunnittelemista. 

Kolmas erikoinen piirre on kirjojen saaminen lainaan kirjastosta, almost impossible. Kirjoissa on kahden viikon laina-aika ja onnekkaat ehtivät saada kirjat lainaan. Jos nyt sattuu saamaan kirjan lainaan, niin lainaa harvemmin pääsee uusimaan, sillä kirjaa odottaa jo jonossa seuraava. Lainajonot voivat olla hyvin pitkiä. Vaihtoehtona on kirjojen metsästäminen muista Suomen kirjastoista tai ostaa kirja. Olen yrittänyt etsiä pariakin kurssikirjaa netistä käytettynä, mutta näköjään sielläkin kirjat vaihtavat omistajaa varsin vikkelästi. Joitakin kurssikirjoja saa uutenakin edullisesti, ja ne voi tietysti myydä kun kurssi on ohi. 

Ainiin, päivälaina ja lukeminen kirjastossa on myös hyvä vaihtoehto. En ole vielä kokeillut, mutta voisin käydä joku päivä tsekkaamassa päivälainaosaston tarjonnan. 

Opintojen lomassa täytyy tietysti häärätä kaiken maailman oheistoiminnan parissa. Ainejärjestö vie oman siivunsa vapaa-ajasta. Uudet fuksit laitettiin heti alkajaiseksi harjanvarteen. Osa porukasta järjestää syksyn bileitä ja loput jäivät haalimaan haalarisponsoreita ja yhteistyökumppaneita. Liityin tietysti haalarihemmoihin. Viime viikko meni kierrellessä Joensuulaisissa yrityksissä ja neuvotellessa siitä mihin yritykset haluavat logonsa näkyville. Samalla saa harjaannutettua myyntitaitoja, ettei opittu taito pääse unohtumaan. Myyntityö on tuntunut hyvältä näin parin vuoden tauon jälkeen ja taisin viikolla taas hieman innostuakin myynnistä :D Saan samalla käyttöä muutama vuosi sitten suoritetulle markkinoinnin tutkinnolle. Viikon myyntikokemuksen jälkeen täytyy todeta, että:
Se on kyllä huippu juttu, että yritykset tukevat mielellään opiskelijoita!!

Tätä on psykologian opiskelu yliopistossa :D 

Ensimmäinen viikko yliopisto-opiskelijana

Heillurei pitkästä aikaa. Kesä on lusittu alta pois ja niin käynnistyi myös ensimmäinen viikko opiskelijaelämää. Viikko on tuntunut pitkältä, eikä ollenkaan huonossa mielessä. Tapahtumia ja uusia asioita tullut viikon aikana kerta rysäyksellä niin paljon, että fuksin päätä huimaa.

Ensimmäinen viikkoni yliopistolla. Noh, maanantaina marssimme pääluentosaliin kuulemaan tervetuliaispuheita ja filosofisen tiedekunnan tuutorit esittäytyivät meille uusille opiskelijoille. Kun pääsalin parituntinen ohjelmanumero oli ohitse, lähdimme muistaakseni omien tuutoreiden kanssa yhdessä ruokailemaan. Samaisena iltana oli ensimmäiset opiskelijabileet teemalla Cuxi Fuxia.. Ne oli bileet ne bileet.. 

Seuraavana aamuna yritin parhaani mukaan olla skarppina kaikissa tärkeissä tervetuliaistoivotuksissa ja opastuksissa. Menin kotiin nukkumaan heti kun ikuisuuden kestänyt opiskeluiden orientaatiopäivä oli ohitse. 

Keskiviikkoiltana oli tietysti vuorossa ne "pääbileet", johon kaikkien pitää tietysti osallistua, eli puistorastikierros, vai kaupunkisuunnistusko se oli.. Siellä siis kierreltiin pienryhmissä erilaisilla rasteilla, joissa piti tehdä kaikkea hassua kuten keksiä porukalla ruotsinkielinen juomalaulu, pitää muotinäytös, pantomiimia, ryömimistä jne.. sokerina pohjalla oli hieno elämys, eli pääsimme laulamaan karaokea oikean ison orkesterin säestyksellä lavalla. Whooo.. En ollut elämässäni kuullut laulettavan Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjalaa yhtä monta kertaa peräkkäin. Monet halusivat jostain syystä laulaa juuri sen kappaleen. Jokatapauksessa se jäi mieleen positiivisena kokemuksena. 

Nyt toivon jo taukoa opiskelijabileistä. 

Karaoke oikean bändin säestämänä oli ikimuistoinen kokemus

Yliopistolla oli erilaisia tilaisuuksia eri järjestelmien ja ohjelmien käytöstä ja sen sellaista perus pullaa. Viikon lopulla havahduin siihen, että ensimmäiset kursseille ilmottautumiset pitää tai kannattaa tehdä jo ensimmäisellä viikolla vaikka erikseen kukaan ei ollut hihaa kiskomassa. Omatoimisuus astui kehiin salakavalasti, joten kuluva loppuviikko on mennyt tiiviisti kalenterin käyttöä opetellessa ja eri kursseja sovitellessa kalenteriin. Huomaan, että varsin monien kurssien luennot menevät päällekäin joten niitä täytyy ottaa harkiten. Pyrin tietysti ensimmäisenä ottamaan haastavat kurssit työn alle, kun opiskeluintoa riittää pilvin pimein. Pidän tällä hetkellä tavoitteena, että maanantaina tiedän koko syksyn opintosuunnitelman ja osaan hieman aavistaa tulevaa kevättä, sekä vuoden päästä tulevaa syksyä. 

Hyvän suunnitelman pohjalta on helppo jatkaa opintoihin, kun on etukäteen hieman laskeskellut minkä verran aikaa aikoo käyttää tehtävien tekemiseen ja tuleviin tentteihin valmistautumiseen. Vielä kun en varsinaisesti tiedä miten kuormittavia kurssit tulevat olemaan, kuinka helposti kirjoja saa kirjastosta lainaan, valmistaudunko tentteihin kotona vai kirjastossa. Mielessäni on paljon käytännön kysymyksiä. 

Reippain mielin ensi viikkoon :)

Pääsykoetulokset ja taipaleeni psykologian opintoihin

Olen nyt viikon verran ehtinyt sulattelemaan pääsykoetuloksia. Täytyy myöntää, että tulos oli melkoinen yllätys. Olin laskeskellut etukäteen mahdollisia pistemääriä, optimistisia ja pessimistisiä arvioita. Olin aika positiivisesti yllättynyt, kun todellinen tulos osui kerrankin optimistisen arvion puolelle. Nappi suoritus ja opiskelupaikka irtosi. Nyt voi huokaista helpostuksesta, ei enää pääsykokeita vaan keskittymistä itse asiaan!

Kesän aikana saan ottaa suht koht rennosti ainakin sen suhteen, ettei tarvitse pohtia ensi kevään lukusuunnitelmia, ja muutkin arjen huolet voi pyyhkäistä taulusta. Kevennän lukuvuoden opintotaakkaa opiskelemalla kesän aikana psyykkisiä häiriöitä, voi sitten yhden kurssin verran lepäillä lukuvuoden aikana. Piakkoin on edessä muutto Joensuuhun, kunhan ensin löytää jostain asunnon. Hakemuksia olen laitellut sinne sun tänne. Toivottavasti asunnon löytäminen ei ole ihan niin kovan työn takana, kuin pääsykoekirjojen opiskelu oli. Kesän aikana täytyy myös heittää kaikki nurkkiin ajelehtineet turhat roinat pois, on hyvää aikaa pikku hiljaa siivota kaappeja ja miettiä mitä kannattaa ottaa mukaan. 

Mitä tästä luku-urakasta voi antaa muille tulevaa opiskelija-elämää pohtiville? 

Ainakin se, ettei kannata luovuttaa, vaan antaa kaikkensa ja omistautuu sille asialle minkä kokee tärkeäksi. Ei ole merkitystä kuinka hyvin tai huonosti on aiemmin opinnoissaan menestynyt. Omistautuminen ja oman jutun löytäminen on ainoa tie, jolla voi saavuttaa sen mitä todella haluaa. Oli se asia mikä tahansa, se täytyy ansaita. 

Jos opiskelupaikka olisi mennyt sivusuun, olisin jatkanut opintoja avoimessa syksyn ja lukenut ensi kevään kokeisiin luultavasti jo joulun välipäivistä saakka. Siinä ohessa olisin järjestänyt työkuviot siten, että saan riittävästi aikaa opintoihin. Juna olisi jatkanut kulkuaan ainakin ensi kevääseen.

Epäonnistuminen ei ole paha asia. Se on hetki jolloin on mahdollisuus tarkastella asioita, jotka ovat itselle tärkeitä, "mikä on mun juttu". Olen hakannut päätä seinään ammatti-identiteetin suhteen kymmenen vuoden ajan. On ollut todella vaikea löytää sellaista asiaa josta olisin aidosti innostunut. Olin tietysti lukion jälkeen täysin varma siitä, että haluan liikunta-alalle, mutta huonolla ylioppilastodistuksella en päässyt pääsykokeisiin (huonosta todistuksesta voi olla joillakin aloilla haittaa). Sattuma vei mut kaupalliselle alalle, joka ei tuntunut yhtään mun jutulta. Suoritin opinnot kuitenkin läpi ja päädyin tilanteeseen, että haluan tehdä elämässä jotain mikä minua oikeasti kiinnostaa. Minulla oli koko ajan vahva palo siihen, että elämä on liian arvokas heitettäväksi asioille joista ei ole kiinnostunut. 

Siispä toivotan tsemppiä kaikille ammatti-identiteettiään pohtiville. Kun jatkaa yrittämistä, oma juttu saattaa löytyä vaikka ihan sattumalta.

Opiskelutekniikat pääsykokeisiin

Viimeksi taisin luvata tehdä seuraavan blogautuksen niistä tekniikoista, jotka koin hyviksi ja huonoiksi pääsykokeisiin valmistautumisessa.

Erityistä Joensuun Psykologian kokeessa verrattuna muihin linjan pääsykokeisiin on se, että koe on essee-muotoinen. Tähän mennessä pääsykokeessa on kysytty kolme kysymystä kahdesta pääsykoekirjasta. Tänä vuonna kirjat olivat Metsäpellon & Feldin toimittama Meitä on moneksi, sekä Pietarisen ja Poutasen Etiikan teorioita. Molemmat kirjat olivat mielekkäitä ja suht selkeitä. Vaikka minulla ei ole ollut aikaisempaa pohjaa filosofiaan, niin etiikan kirjasta kykenin sisäistämään kaikki asiat. Tosin jonkun verran täytyi hakea tietoa kirjan ulkopuolelta.

Lukutavoitteeni oli ymmärtää kaikki kirjoissa käsitellyt asiat, joten asioiden muistaminen oli vasta toisena prioriteettinä. Muistaminen on huomattavasti helpompaa, kun on ensin ymmärtänyt mistä on kyse. Kirjat piti opetella niin hyvin, että kirjaa lukiessa pystyi hahmottamaan asiat laajemmassa kontekstissa.
Psykologia on tieteenä onneksi hyvin maanläheinen ja läsnä jokapäiväisessä elämässä, joten kirjan asiat on mahdollista suhteuttaa omaan ja ympäröivään elämään. Pienikin omakohtainen kokemus on hyväksi asioiden sisäistämisessä. Tässä on tietysti kompastumismahdollisuus, sillä omakohtainen kokemus ei välttämättä olekaan se, mistä kappaleessa puhutaan. Liialllisen pohtimisen seurauksena saattaa lopulta pohtia omaa kokemustaan ja saattaa sokeutua kirjassa käsitellystä aiheesta. Näin ottamalla huomioon vain omakohtaisen kokemuksen saattaa sokeutua muille näkökulmillle. Tässä on hyvät ja huonot puolensa. Muutakan kirjan teeman kohdalla omakohtainen kokemus oli niin vahva, että kirjan tekstiä oli vaikea lukea neutraalisti. Joten pitää myös ymmärtää oman kokemuksen rajallisuus,siitä on hyvä jättää itsensä kiinni ja sitten siitä pitää päästä vielä eteenpäin. Oma kokemus on yksi näkökulma, ei ainoa. Yksi keino päästä omasta näkökulmasta yleiseen on keskustelu. Toisinaan ajatukset täytyy sanoa ääneen, jotta niitä voi vertailla.

Kikka kutoset asioiden muistamisessa. 

Oma pohdinta ja pyrkimys ymmärtää ovat omalla listallani ehdottomasti sijalla yksi. Siis pohdin ja ajattelen, opetteluun käytän vähemmän aikaa.
Kun asiat ymmärtää, enää tarvitsee vain kehittää itselle sopivat keinot muistaa kaikki kappaleissa mainitut asiat. Keinoja siihen on monia ja monia eri keinoja tuli keväänaikana kokeiltua. Nämä keinot toimivat hyvin:

1. Kuvitin vaikeat asiat, joita en ymmärtänyt. Piirtelin ukkeleita mitä teemoista nyt vain tuli mieleen. Mulla on luultavasti kohtuullinen kuvamuisti, sillä pystyn palauttamaan asiat helposti mieleen muistamala piirtelemiäni ukkeleita.

Sarjakuvat jäävät hyvin mieleen ja auttavat asioiden ymmärtämisessä

2. Miellekartat. Luultavasti visuaalinen muistini toimii tämänkin periatteen mukaan. Muistan miellekartan ja kirjoitan vastaukset sen perusteella. Tällä kertaa tosin tein muistiinpanot niin monta kertaa, että en varsinaisesti muistanut miellekarttoja vaan asiat. Muistamisharjoituksissa käytän sekä kirjaa, että miellekarttoja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että luin pääsykoekirjoja viimeiseen päivään asti.Sisällysluettelo on tässä menetelmässä myös hyödyllinen. Sisällysluettelo voi myös toimia yhtenä miellekarttana.

Tein joka kappaleesta miellekartat

3. White board. Äärimmäisen näppärä oman opiskelumetodin kanssa. Kirjoittelin nopeasti muistikarttoja ja tarkistin asiat tekemistäni käsitekartoista ja kirjasta. Tulen käyttämään tätä myös tulevissa opinnoissa apuna.

Nopeasti paljon toistoja

4. Keskustelu. Liittyy ensimmäiseen kohtaan asioiden sisäistämiseen, mielipiteen muodostamiseen ja oppimiseen. Keskustelukumppanilla voi olla erilainen käsitys käsiteltävästä aiheesta. Hän on voinut oppia jonkun asian paremmin kuin itse olen oppinut ja toisin päin. Eri käsityksiä on helppo vertailla ja siinä samalla oma näkemys muuttuu.

Ei niin kauhean hyvin toimineet menetelmät. 

Näistäkin ajattelin hieman kirjoittaa. Tämä ei tarkoita sitä, että nämä keinot olisivat olleet kohdallani täysin hyödyttömiä. Näilläkin oli opiskeluvaiheessa oma paikkansa, mutta asioiden sisäistämisen kannalta en kokenut hyötyväni näistä menetelmistä.

1. Laajat muistiinpanot. Keväällä ihan ensimmäinen käyttämäni menetelmä oli tehdä laajat muistiinpanot kaikista kappaleista. Sivuja per kappale tuli helposti kymmenen kappaletta käsin kirjoitettua tekstiä. Kirjoitin muistiinpanoja sanatarkasti kopioiden. Tällä menetelmällä en juuri oppinut sisäistämään asioita. Ehkä opin jotkin, mutta tehokas keino tämä ei ollut. En koskaan lukenut tekemiäni muistiinpanoja, tai no yritin, mutta koin ne hyödyttömiksi.

2. Muistikarttojen tekeminen ennen kuin on ymmärtänyt mistä on kyse. Tein suuret A3 kokoiset miellekartat Etiikan kirjan kappaleista kotini seinille. Näistä ei ollut juuri hyötyä. En ymmärtänyt asioita ja muistikartat eivät siten olleet kovin fiksusti jäsennetyt. Hyvä muistikartta siis tehdään aina vasta kun asian on ymmärtänyt, joten oikeastaan sen teko hetkellä voi jo etukäteen miettiä mitkä asiat laittaa muistikarttaan mihinkin kohtaan.
Muistikartta on tavallaan sen viimeinen muistilappu, vähän niin kuin ostoslista.

Kuitenkin, vaikka nämä kaksi keinoa, eivät olleet myöhemmän oppimisen kannalta merkityksellisiä, ne ovat osaltaan olleet hyviä silloin kun aloin asioita opettelemaan. Kirjoittaminen auttoi keskittymiskyvyn säätelyssä ja omia kirjoituksia piti miettiä jossain määrin silloin kun niitä teki.
Varhaiset miellekartatkaan eivät niin huonoja olleet, ne vaan eivät ajaneet enää asiaansa, kun aiheesta alkoi jotain ymmärtämään. Täytyi tehdä uudet. Virheitä kuuluukin tehdä, kokeilemalla eri vaihtoehtoja löytää lopulta itselle toimivimmat keinot.

Meinasin tehdä vielä kolmannet muistiinpanot kahdella viimeisellä viikolla ennen pääsykokeita, mutta onneksi tajusin, ettei siinä olisi ollut enää järkeä. Minulla oli jo hyvät miellekartat, joiden avulla pystyin kevyesti opettelemaan asioita. Lisäksi huomasin, että A4 koko on erittäin hyvä ja riittävä miellekartan kooksi. A3 on liian suuri, vaikka ajattelin, että saan kirjoitettua asiat suuremmalla fontilla. Ne eivät kulje näppärästi mukana ja aloin lavertelemaan liikaa asioita liian suureen muistilistaan, jolloin muistaminen olikin jo vaikeampaa.

Tämäkin jäi tekemättä

Valmennuskurssilla suositeltiin tekemään muistisääntöjä eri listoihin. Yritinkin muutamaa, mutta lopulta opin vain yhden muistisäännön ja kaverilta toisen muistisäännön, jonka sisältöä en tosin tarkkaan tiennyt. En siis osannut pitkiä listoja, en opetellut myöskään taulukoita. Tämä ei ole kovin suuri virhe essee-muotoiseen kokeeseen.Varsinaisessa kokeessa en tarvinnut muistisääntöä mihinkään, vaikka samaisesta kappaleesta kysyttiin, josta mulla se yksi kaverin keksimä muistisääntö olikin.

Pääsykoetaival pitkä ja upottava suo.

Noniin siitä on vierähtänyt tovi jos toinenkin, kun olen viimeksi uhrannut ajatuksia satunnaisten ajatusten hautausmaan suhteen. Syynä on se, että päästin tietoisesti irti kaikesta ylimääräisestä hösäämisestä ja keskitin voimavarani pääsykoeraamatuille. Rämpiminen kirjasuossa on jo onnellisesti ohi, joten voin uhrata ajatuksen jos toisenkin tälle ikiomalle pikku virtuaaliajatusmaailmalle. Olen ikäväkseni huomannut, että joku on oikeasti lukenut höpötyksiäni, joka lievästi nostaa rimaa kirjoittaa jotain oikeasti fiksua ja jäsenneltyä.. no eeei, tuskin kirjoitan kuitenkaan. Tää on mitä on ja se saa olla sellaisessa muodossa kuin se nyt sattuu olemaan, kirjoitukset kehittynee siihen suuntaan kun ne nyt sattuvat kehittymään (paranoo tai huononnoo). Anteeksi vain lukijoille.

Pääsykoetaival ja mitä siitä opin. 

Tämä on jännä aihe. Olen lukenut monia blogeja ja foorumeita aiheeseen liittyen, joten tässä voi olla yhtymäkohtia useampaankin jo olemassa olevaan kirjoitukseen. Toisto ei missään nimessä ole huono asia, sillä se vain täsmentää sitä, että joku muukin kokee nämä asiat tärkeiksi pääsykoevalmistautumisurakassa.

Tein siis joulukuussa päätöksen osallistua valmennuskurssille Joensuussa. Kurssin järjesti ahkerat, rohkeat ja motivoituneet paikalliset psykologian opiskelijat. Kurssin opettajat pitivät oppilaistaan hyvää huolta ja he olivat tavoitettavissa aina, kun apua tarvitsi. Opettajien motivaatio ja aito halu auttaa pääsykoekanditaatteja välittyi kurssilaisille hyvin konkreettisesti. Kurssille osallistuminen oli jo itsessään melkoinen kokemus ja matkan Joensuuhun voi lukea myös elämykseksi, tai oikeammin seikkailuksi. Päätös osallistua valmennuskurssille ja matkustaa 800km Itä-Suomeen oli varmasti yksi elämäni parhaimmista päätöksistä, riippumatta siitä pääsenkö syksyllä opiskelemaan vai en. Kurssista oli paljon hyötyä myös mahdollisen ensivuoden pääsykoevalmistautumisen kannalta. Nyt tiedän konkreettisesti mistä tässä on kyse.

Yksi suuri hyöty valmennuskurssista oli lukemisen jaksottamisen kannalta. Aikataulut oli suunniteltu siten, että aiheisiin ehti tutustua hyvin ennalta ja loppuviikko oli aikaa kertailla tunnilla käytyjä aihealueita. Tekemäni aikataulut ja päätökset valmistautumisen suhteet eivät osuneet aivan kohdilleen. Kuormituin muutamassa viikossa liikaa, joka taas selvästi vaikutti tiedon omaksumiseen ja oppimistuloksiin. Yritin siis olla omaan kapasiteettiini nähden liian tehokas. En laskenut aikatauluihin riittävästi lepohetkiä, joten "jouduin" tekemään tietoisen päätöksen pitää taukoa lukemisesta useampia päiviä. Seuraava neuvo on melko hyvä ihmisille, jotka ovat ns. ylimotivoituneita opiskelijoita. Ihmisille, jotka ovat valmiita opiskelemaan aamusta myöhäiseen iltaan, niin kuin itse tein. Pyrin lukemaan joka päivä n. 10-19 tai kurssipäivinä 10-16 (kurssi alkoi klo 17). Välissä oli ruoka ja kahvitauko. Viikonloppuna lukeminen saattoi venyä ilta yhdeksään asti. Tämän lisäksi yritin vielä kertailla aiheita ennen nukkumaanmenoa, mutta lopetin sen melko pian, koska se oli jo selvästi liikaa. Useina päivinä olin kirjastolla jo huomattavasti aiemmin, mutta koin hyväksi tähdätä kymmeneksi lukusaliin.

Sääntö nro 1. Pyhitä lepopäivät, lukemisen lomassa tarvitsee niitä todella! Tämä myös tarkoittaa sitä, että omista valmiista suunnitelmista pitää osata joustaa. Mitään suunnitelmaa ei voi tehdä niin tiukasti etteikö siinä olisi varaa joustoihin. Vapaapäivät eivät ole pois oppimistuloksista, päin vastoin.
Tämän lisäksi jokaiselle päivälle täytyy kehittää jotain muuta pääsykokeisiin liittymätöntä tekemistä, esimerkiksi liikuntaa tai jotain muuta mistä itse nyt sitten sattuu pitämään.

Henkisestä kuormittuneisuudesta voin kirjoitaa enemmänkin, sillä se oli hyvin keskeinen osa tätä projektia. Tunteet heilahtelivat laidasta laitaan lähes päivittäin. Mahdollisesta sisäänpääsystä tuli välillä jopa liian konkreettinen kummitus, mutta siitä piti irrottautua tietoisesti. Elämä todellakin jatkuu pääsykokeiden jälkeen. Kokeissa vaaditaan kuitenkin lähes täydellistä onnistumista ja kilpailu muutamasta opiskelupaikasta on kovaa. Muut hakijat kuitenkin ovat itseäni todennäköisesti parempia ja suuri osa on koettanut onneaan jo useammankin kerran. Tämä koitos oli minulle ensimmäiseni, joten minulla on varaa yrittää useampana vuotena uudestaan, jos vain motivaatiota riittää. Odotellessa ensi kevättä voin kaikessa rauhassa suorittaa kursseja avoimessa yliopistossa.

Sääntö nro 2. Backup-plan, jolla voi tasoittaa ylitsepursuavia höpöhöpö-tuntemuksia. Kaiken maailman vuoristoratafiilikset ja etukäteishuolehtiminen mahdollisesta sisäänpääsystä ovat juuri niitä höpöhöpö-tuntemuksia, joille ei kauheasti kannata antaa valtaa. Stressaantuneena ja väsyneenä ne saavat huomattavasti enemmäns sijaa ajatuksissa, siispä: pyhitä lepohetket.

Sääntö nro 3. Höpöttele itsestäsikin naurettaviltakin tuntuvat höpöhöpö-tuntemukset jollekin tutulle tai tuntemattomalle. Pääasia on, että ne saa kakittua ulos edes jossain muodossa, humalassa tai selvinpäin. Niistä puhuminen voi tuntua nololta, mutta vielä suurempi painolasti ja ikävämpiä tuntemukset ovat, jos niitä ei kenellekään kerro. Ainiin, tämä avautumissessio kannattaa toistaa niin monta kertaa kuin se itsekkäästi siltä tuntuu. Jos yksi kaveri kyllästyy toisteluun, niin "kuormita" toista kaveria :D Pääsykoeurakan jälkeen voikin sitten kuormittaa kavereita toistelemalla heille mitkä kaikki mahdolliset asiat jätit pois koevastauksesta. Kuuntele myös kavereiden järkipuhetta. Voit vaikka sopia jonkun kaverin kanssa mitä hän sinulle sanoo, siinä tilanteessa kun höpöajatukset ovat ottamasta yliotteen. Toimii ainakin itselläni herätyskellona.

Kurssin yksi ehdottomasti suurimmista hyödyistä oli se, että se yhdisti samaan koettelemukseen valmistautuvat ihmiset. Ryhmähenki muodostui hyväksi ja kävimme myös yhdessä istumassa iltaa vapaa-ajan merkeissä. Vertaistuen lisäksi sain kurssilta taistelutoverin. Opiskelimme yhdessä melkeimpä ensimmäisestä viimeiseen päivään saakka. Opiskelupaikka oli tietysti yliopiston lukusali ja viimeiset kaksi viikkoa vietimme ryhmätyötiloissa keskustelemassa aiheista. Ryhmätyötila oli hyvä valinta myös siinä mielessä, että ei tarvinnut katsella muita pääsykokeisiin valmistautuvia ihmisiä. Lisäksi koin hyväksi sen, että välillä opiskelimme aivan muualla. Kaupungin keskustassa, kirjastossa, kahvilassa jne. Keskustelimme paljon pääsykekappaleista, kertailimme yhdessä ja opetimme toisiamme. Yhteishengen ylläpitämiseksi on myös hyvä pitää välipäiviä taistelutoverista (sääntö numero 1.).

Sääntö nro 4. Taistelutoveritsemppari on hyvä juttu.

Tässä on pääsääntöisesti ne opiskelutekniikoiden ulkopuoliset asiat, joista koin olevan hyötyä luku-urakassa. Tästä voin päätellä vielä sen verran, että se yksittäinen asia, mikä minun olisi pitänyt ottaa jo suunnitelmassa huomioon oli sääntö numero yksi. Mahdollinen epäonnistumiseni liittyy juuri siihen, että ylitin kapasiteettini enkä pystynyt opiskelemaan niin tehokkaasti, kuin olin suunnitellut.
Seuraavassa blogautuksessa kirjoitan todennäköisesti enemmän opiskelutekniikoista. Niistä joista koin olevan hyötyä ja niistä joista oli vähemmän hyötyä.

Keväisiä kuulumisia

Aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta jo tovin. Syy on aika yksinkertainen, en ole käynnistänyt tietokonetta sitten viime postauksen. Olen keskittynyt pääsykoelukemistoon ja muistiinpanojen rustaamiseen. Nyt kun kirjoitan kaikki puhtaaksi koneelle, niin siinä sivussahan tämmöinen pieni blogiteksti rustaantuu.

Olen melko tyytyväinen tämän hetkiseen lukuvauhtiin. Olen oikeastaan viikon myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta siihen oli looginen syy. Tein sen verran paljon töitä helmikuussa, etten viikkoon ehtinyt juuri lukemaan.
Luku-urakassa on  tällä hetkellä sellainen pieni hapuileva vaihe menossa. Nyt sitä tajuaa kuinka paljon on opeteltavaa ja toukokuun pääsykokeet tuntuvat olevan vähän turhan lähellä, onhan jo maaliskuun puoliväli. Nyt on kaksi ja puoli viikkoa aikaa kertailla tenttialuetta ennen Joensuun reissua ja valmennuskurssin alkua. Ehkä tämä rytmitys on loppujen lopuksi ihan hyväkin, vaikka tuntuu ettei tässä ehdi oppimaan mitään. Jatkan siis pitkäjännitteisesti lukemisurakkaani ja pidän pään kylmänä.

Muuten olen jo täysin valmis lähtemään Joensuuhun. Sain lopulta helposti kämppäasiat ja muut asiat kuntoon. En olisi vielä viime vuoden puolella uskonut, että tämä valmennuskurssijuttu ja parin kuukauden reissu Joensuuhun olisi oikeasti ollut millään mahdollinen. Jouluna vain vitsillä sanoin äidille, että mitäs jos osallistuisi valmennuskurssille. Äiti ottikin heti läpän todesta ja alkoi tosissaan miettimään että se on ihan mahdollista. Sillä tavalla ne rattaat sitten lähtivät pyörimään.

Pikku Nella sairastaa

Taisin viimekertaisessa postissa sanoa, kirjoittavani koiran sairasteluista, kun niistä jotain selviää.
Koiralla oli pidempään ollut haava tassussa. Aluksi se oli vain vaatimaton anturan halkeama ilman mitään tulehduksia. Seuraavassa vaiheessa se oli tulehtunut, käytiin näyttämässä tassua eläinlääkärissä, joka määräsi siihen Basibactia. Haava ei näyttänyt pitkään mitenkään pahalta, mutta se ei myöskään parantunut Basibact-hoidolla. Joulun välipäivinä haava alkoi märkimään ja tulehdus näytti sen verran ikävältä, että oli aika käydä näyttäytymässä lääkärissä. Jalkaa tutkittiin ja se kuvattiin. Mitään ihmeellistä siitä ei löytynyt. Koira sai antibiootit, jotka eivät auttaneet. Taisin käydä välissä eläinlääkärissä, jossa varvasta taas ihmeteltiin. Taisin saada lisää antibiootteja ja varattiin leikkausaika varpaan poistoon. Se sovittiin vasta helmikuun puolelle, koska koira oli tainnutettu jo pari kertaa tutkimuksia varten ettei nukutus käy sydämelle liian raskaaksi. Mutta haavan tila oli lähtenyt heikkenemään melko nopeasti huonompaan suuntaan. Eräänä aamuna jalka alkoi vuotamaan verta. Soitin eläinlääkärille, ja koira pääsi samoin tein leikkauspöydälle. Varvas poistettiin ja patologisissatutkimuksissa siinä todettiin olleen huonolaatuinen kasvain.
Lekkaus sujui hyvin, kasvain saatiin kokonaan poistettua. Lisäksi se sijaitsi alueella, joka lähettää huonosti etäpesäkkeitä, joten se tuskin leviää.

Varvas leikkauspäivänä

Haava parani älyttömän hyvin muutamassa viikossa. Haava suojattiin lenkeille tukevaan pakettiin. Haavan suojaaminen oli aika vaikea operaatio, sillä virityksillä oli taipumus irrota lenkin aikana, vaikka mistään lenkkeilystä varsinaisesti edes puhuttu. Toimivin paketti oli seuraavanlainen. Jalkaan laitettiin ensin tavallinen sukka, pari kierrosta maalarinteippiä päälle. Muovipussi suojaksi, joka taas kiinnitettiin taas maalarin teipillä ja muistaakseni parilla kuminauhalla. Päälle laitettiin vielä lasten kurahanska, johon paras kiinnitysmenetelmä oli nippu kuminauhoja. Tällä paketilla onnistui jopa muutamien kilometrien lenkit. Noin kuukauden kuluttua leikkauksesta haava oli jo hyvin umpeutunut eikä sitä tarvinnut enää suojata.

Leikkauksen jälkeen siisti haava

Leikkauksesta toipuva koira

Eikä siinä vielä kaikki

Koiran jalka on nyt kunnossa, mutta koirassa on edelleen jotain mystistä vikaa. Eläinlääkäri kiinnitti ensimmäisllä käynneillä huomiota koiran vaaleisiin ikeniin. En ole edes osannut kiinnittää niihin mitään huomiota, sillä ajattelin että vaaleat ikenet on merkki siitä ettei ole ientulehduksia :) Olin siis väärässä.
Se onkin merkki jonkinsorttisesta aneemisuudesta. Silloin ajattelin, että ikenet varmasti parantuvat, kun tassu saadaan kuntoon. Tosin näin ei ole käynyt.
Vein koiran uudestaan tutkimuspöydälle. Samalla käynnillä korvasta löytyi hiivaa, liekö antibiootit aiheuttaneet? Niihin sain tietysti taas antibioottia. Koirasta otettiin kattavat verikokeet. Sisäelinten arvot, laaja verenkuva ja borreliatestit.
Lähestulkoon kaikki veriarvot olivat normaalit, eikä borreliiaa löytynyt. Ainoa heitto on arvoissa on punasolujen kohdalla. Koira on lievästi aneeminen. Eläinlääkäri kertoi että koiralla kyllä syntyy punasoluja, mutta niitä katoaa jonnekin. Samalla syntyvät punasolut ovat hieman normaalia suurempia. Sisäinen verenvuoto pystyttiin veriarvojen perusteella sulkemaan pois.
Nyt sitten pitäisi selvittää mistä tämä voisi johtua? Tiedossa on taas lisää tutkimuksia.

Koirassa on selkeästi jotain vikana. Se on jaksamaton lenkillä, saa outoja pelkokohtauksia, toisinaan kieltäytyy kävelemästä. Se haluaa, että lenkit tehdään sen ehdoilla eikä lähdetä pois sen reviiriltä. Sisätiloissa koira on alkanut nuolemaan molempia takatassujaan, jotka ovat nyt tulehtuneet. Niissä ei näy haavoja, mutta ne punottavat. Koira muutenkin nuolee nyt itseään normaalia enemmän ja "kirputtaa" lakanoita. Oireiden tunnistamista tällä hetkellä häiritsee se että sillä on juuri alkanut valeraskausoireilut. Tällä hetkellä on siis vaikea sanoa mikä johtuu valeraskaudesta ja mikä muista oireista.
Eiköhän tässä pian taas olla viisaampia, tai ainakin pari sataa euroa köyhempiä.

Kalpeat ikenet

Loppuun vähän positiivisempi koirakuva

Projekti Joensuu

Noniin, tänään olen vienyt eteenpäin suunnitelmaani viettää lähes kaksi kuutautta Joensuussa opiskellen pääsykokeisiin. Onhan se äärimmäisen tärkeää myös huippu-urheilijoille tustua hyvissä ajoin kisapaikkaan, jotta siitä tulisi kotiareena. Pelit kun sujuvat paremmin tutussa ympäristössä.

Soitin tänään Joensuun Elleille, jotka ilmeisesti vastaavat paikallisista opiskelija-asumuksista.
He melko varmasti lupasivat 200e (tai jopa alle!) kuussa maksavan soluasunnon kahdeksi kuukaudeksi. Tämän on erittäin hyvä uutinen. Joten voin nyt melko turvallisin mielin luottaa siihen, että tämä projekti tulee onnistumaan. Vielä kun tietäisi vähän lisää Joensuusta kaupunkina, onko siellä esimerkiksi rauhattomia tai erityisen rauhallisia asuinalueita.

Epämääräisiä laskelmia matkan kustannuksista puheluiden aikana

Tällä hetkellä suunnitelma vaikuttaa erittäin hyvältä, eikä se budjetinkaan puolesta paisu mittaamattomiin summiin. Tosin pieni ikävä yllätys tähän vuoden alkuun piti tietysti tulla. Koira meni sitten sairastumaan ja eläinlääkärikulut veivät jo suuren siivun matkaan varatuista säästöistä. Ei ole hyvä juttu, vaikka onneksi vakuutus korvaa suurimman osan kuluista, niin silti maksettavaksi on jäänyt aika paljon. Pikku haukku täytyy joka tapauksessa saada takaisin kuntoon.

Koiralla on siis jo jonkin aikaa ollut tassu tulehtunut, joka johtuu anturan on halkeamisesta. Vaivaa hoidettiin eläinlääkärin neuvojen mukaan ensin Basibactilla ja sitten tablettimuodossa antibiooteilla. Tulehdus ei lähtenyt parantumaan kummallakaan, vaan haava on päin vastoin muuttunut märkiväksi. Nyt viimeisten tutkimusten aikana eläinlääkäri epäilee, että tassussa majailee kasvain. Luultavasti sen vuoksi Nellalta pitää ambutoida koko varvas. Mutta omistan koiran varvasvaivalle kokonaisen postauksen, kun jatkotoimenpiteistä tulee selvyys. Jännä aihepiiri on joka tapauksessa. Pienellä guuglettelulla selvisi, että ei ole mitenkään tavatonta, että koiralta joudutaan varvas poistamaan, vaikka hurjaltahan se kuulostaa.

Yllättävistä kuluista johtuen olen soitellut muutamia turkulaisia yrityksiä lävitse ja kysellyt osa-aikaista tai keikka muotoista työtä. Samalla soitin huvikseni muutamaan Joensuulaiseen yritykseen kyselläkseni satunnaisia työvuoroja. Turkulaistuneeseen korvaan joensuun murre kuulostaa hauskalta. Oma puhe kuulosti aika töksähtelevältä savon viäntämmissee nähäden. Ei tuo murreyritelmä tainnut ihan kohdilleen mennä ;) Voipihan se tuota olla, että mä puhun toukokuun jälkeen sujuvaa itämurretta. Suavathan Turussa sitten ihmetellä tokkiinsa. 

Projekti psykologian pääsykoe, Joensuu

Vuosi on lähtenyt hyvin rullaamaan ja olen jo parin viikon ajan toteuttanut luku-suunnitelmaani, niin tästä luku-urakasta on jopa hieman kerrottavaakin. Suunnittelin siis viime vuoden puolella itselleni lukuaikataulun. Satunnaiset keikkatyöt ja keskittymisvaikeudet rytmittävät päivittäistä lukutahtia. Tästä syystä en laatinut päiväkohtaista lukusuunnitelmaa, vaan viikko kohtaisia lukutavoitteita. Pyrin lukemaan  4-5 päivää viikossa ja olemaan töissä 2-3 päivää viikosta. Työpäivien jälkeen en jaksa enää keskittyä mihinkään, sillä useimmiten töissä vallitsee hulina ja vilinä, joten loppu päivä menee toipuessa työvuoron aiheuttamista ylikierroksista. Tietysti luen jos vain jaksan keskittyä.

Motivaatioksi ripustin aikataulun seinälle. Vaihtelen monipuolisesti opiskelupaikkaa, ettei käy tylsäksi. Välillä olen kirjastossa, toisinaan yliopiston lukusalissa ja kotona. Riippuu vähän onko päivälle muita suunnitelmia ja kuinka hyvin saan ajatukset siirrettyä aiheeseen.

Molemmat pääsykoekirjat olen lukenut jo kertaalleen läpi. Minulla on nyt aavistus mitä kirjat tulevat pitämään sisällään. Etiikan kirjan luin pikalukutekniikalla läpi joulun välipäivinä. Persoonallisuuskirjan opiskelin viime syksynä ja tentin sen yliopistolla marraskuussa. Puolet kirjasta on siis vanhan kertausta ja olemassa olevan tiedon syventämistä.

Muistiinpanoja teen ns kaksinkertaisella muistiinpanotekniikalla. Teen myös persoonallisuuspsykologian kirjasta muistiinpanot uudestaan, koska osa tiedoista on jo painunut unholaan joka tapauksessa. Muistiinpanojen jälkeen luen muistiinpanot läpi ja koitan ymmärtää mitä olen saanut sinne kirjoitettua. Tiivistän muistiinpanot vielä kertaalleen A3 kokoiseen miellekarttaan, jonka ripustan seinälle. Käyn asiaa lävitse miellekartan ja kirjan avulla. Koitan löytää uusia näkökulmia samaan asiaan. Tämä työskentelymenetelmä on hidasta ja kun en ole vuosiin oikein käsin mitään kirjoittanut, niin käsikin on jo kivasti puutunut.

Etiikan kirjasta

Etiikan kirja on Pietarisen ja Putasen Etiikan teorioita. Kirjan hyvä puoli on se, että se on selkeästi kirjoitettu ja se soveltuu jotenkuten myös aloittelijoille. Ensi lukemalta kirja ei juuri auennut, tai sen käsittelemät asiat sijoittuvat niin laajaan kontekstiin filosofian alalla, että siitä ei oikein jäänyt mieleen kuin hatara käsitys kirjan pääluvuista.
Kirja keskittyy analyyttisen etiikan suuntauksiin 1900-luvulla. Eli se kokoaa pääpiirteissään sen minkälaista keskustelua moraalifilosofian käsitteistä on käyty. Minun piti ottaa keväälle tähän tueksi yliopistolta etiikan ensimmäinen kurssi, mutta se, harmi kyllä, käsitteleekin pelkästään normatiivista moraalifilosofiaa. Se siitä hyödstä. Käyn kuitenkin luennoilla kuuntelemassa, sillä koin jo ensimmäisellä luennolla suuren ahaa-elämyksen muutamasta asiasta joista myös Etiikan teorioita kirjassa sivutaan. En olisi pitänyt niitä mainintoja niin merkityksellisinä ilman ko. luentoa.

Persoonallisuus psykologian kirja

Kirja on erittäin selkeä ja helppolukuinen. Siinä ei niinkään kaivella historiallisia persoonallisuuspsykologian suuntauksia vaan kirjan suurempi painopiste on ohessa esitellä suomalaista persoonallisuuden tutkimusta. Aihealueet on valikoitu siten, että kirjan suomalaisuus näkyy selkeästi. Koska kirja on toimitettu useamman kirjoittajan tuotoksena, siinä on havaittavissa lievää päällekkäisyyttä. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin esim Nurmen kehityspsykologian kirjassa, joka on aiempina vuosina ollut pääsykoekirjana Joensuun yliopistoon.

Suunnitelman viimeinen vaihe

Tässä ei ole vielä kaikki konnankokut, joita olen tälle keväälle suunitellut. Ilmottauduin Joensuussa pidettävään psykologian kokeeseen valmentavalle kurssille. Vietän keväällä huhtikuusta toukokuun pääsykokeisiin asti Joensuussa. Otan irtioton kotinurkkien kuvioista ja ajattelen, että keskityn viimeiset viikot täysillä luku-urakkaan. Vieraalla paikkakunnalla kun ei ole muita häiriötekijöitä ja voin paremmin keskittyä lukemisurakkaan. Tämä itselle suotu lukuloma on vähän niin kuin valmistautuisi urheilukilpailuihin. Lähden kuukauden valmistautumisleirille ennen kisoja.

Kevät on lukemista täynnä.

Aivan alkuun on mukava toivottaa hyvää uutta vuotta kaikille, jotka tämän pahaisen blogin jostain syystä sattuu lukaisemaan.

Voin nyt virallistaa uuden vuoden lupauksistani suurimman. Aion yrittää ensi keväänä Joensuuhun opiskelemaan psykologiaa. Näin turkulaistuneesta näkökulmasta katsottuna Joensuu on hyvin kaukana, eikä se ole edes kohtuullisen etäisyyden päässä lapsuuden kotiseuduistani. En ole koskaan käynyt siellä, enkä tunne sieltä ketään. Tilanne oli aikoinaan lähes samanlainen, kun opintojen perässä Turkuun muutin. Eli hyvin jännittävää. Mahdollisesti tiedossa on uusi asuinympäristö, uudet kaverit, uusi "kulttuuri" jne.. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle. Ensin täytyy päästä opiskelemaan, joka ei olekaan ihan pikkujuttu. Sisäänpääsy prosentti on hyvin pieni, jotain 9 % paikkeilla vuodesta riippuen. Hakijoita on arviolta noin 500 ja sisään pääsee alle 30. Joten ainoa keino päästä sisään on yrittää täysillä.

Olen suunnitellut tätä ensimmäistä yliopistoon pyrkimisyritystäni noin puolitoista vuotta. Valmistuttuani AMK:sta ajattelin, etten ole vielä opiskellut sellaista alaa, joka minua oikeasti kiinnostaa. Markkinoinnin luennoilta ja myyntityön teoriassa kiinnostuin aiheista lähinnä psykologian ja filosofian näkökulmista. Kiinnostavaa on etenkin se miten myyntityöllä, siis tietyllä tavalla höpöttämällä, voi vaikuttaa ihmisiin ja saada heidät ostamaan tuotteita ja olemaan vielä tyytyväisiä ostopäätökseen. Jännää eikö?

Siispä valmistuttuani tsekkasin läpi avoimen yliopiston opintotarjonnan ja päätin opiskella psykologian perusopinnot. Sittenhän sen näkee onko aihepiiri oikeasti kiinnostava ja olenko riittävän motivoitunut vielä opiskelemaan. Olen itsekin vähän yllättynyt siitä, kuinka alusta alkaen opinnot veivät minut mukanaan. Suoriuduin urakasta kiitättävästi ja olen edelleen yli-innostunut aihepiiristä.

Seuraavassa postissa tulen kertomaan millaisia suunnitelmia minulla on kevään luku-urakkaan.

Kippis!